Blogi

1.9.2017
Elämä on keriytynyt hyvin kiireisellä tahdilla tämän vuoden, ja näyttää siltä, että vauhti ei kovin paljon hiljene. Arkiset asiat ovat vieneet aikaani, etkä ole saanut minulta toviin postia. Kaikella tarkoituksensa - en kuitenkaan ole sinua unohtanut!

Meillä on monia erilaisia kausia elämässämme, erilaisia syklejä - jotkin pidempiä, jotkin taas lyhyempiä kestoltaan. Parasta, mitä voimme itsellemme antaa, on aika ja se, että teemme juuri niitä asioita, jotka tuntuvat oikeilta - vaikkei niissä aina järkeä olisikaan.

Olen aloittanut taas "Potter-maratoonin" joka tarkoittaa sitä, että katson kaikki Harry Potter -elokuvat ensimmäisestä viimeiseen jollain tietyllä aikajänteellä. Toisessa elokuvassa koulun rehtori hienosti toteaa Harrylle hänen pohtiessaan onko hän "hyvisten vai pahisten" puolella. "Kykymme eivät kerro, keitä olemme, vaan valintamme." Hienot sanat - pohdi niitä peilaten omaan elämääsi...

6.7.2017
"Erään taksikuskin kirjoitus: Tulin osoitteeseen ja painoin tööttiä. Pienen odottelun jälkeen painoin uudelleen. Oli vuoroni viimeinen ajo, joten ajattelin ajaa tieheni, mutta sen sijaan parkkeerasin autoni ja kävelin ovelle ja koputin. "Pieni hetki", vastasi vanhalta kuulostava ääni. Kuulin, kun jotain kiskottiin lattiaa pitkin. Pitkän odottelun jälkeen ovi aukesi. Edessäni seisoi yhdeksänkymppinen pieni nainen. Hänellä oli kuviollinen meko ja pillerihattu, jossa oli huntu, kuin 40-luvun elokuvasta. Hänen vieressään oli pieni laukku. Asunto näytti siltä kuin siellä ei olisi asunut ketään vuosiin. Kaikki huonekalut oli peitetty lakanoilla. Seinillä ei ollut kelloja eikä tavaroita pöydillä. Nurkassa oli pahvilaatikko täynnä valokuvia ja salitavaraa.

"Voisitko kantaa laukkuni autoon?" nainen kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista. Hän otti kiinni kädestäni ja kävelimme hitaasti autolle. Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. "Eipä tässä mitään", sanoin, "kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan." "Oi, olet hieno poika", hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: "Voisitko ajaa kaupungin kautta?" "Se ei ole lyhyin tie", vastasi nopeasti. "Ei se mitään", hän sanoi. "Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin."

Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. "Minulla ei ole perhettä", hän jatkoi pehmeällä äänellä. "Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa." Kurotin mittariin ja suljin sen. "Mitä tietä haluat mennä?" kysyin. Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt. Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiinmenon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisali, jossahän oli käynyt nuorena.

Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään. Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: "Olen väsynyt. Mennään." Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus. Kaksi hoitajaa tuli ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä.

Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin. "Paljonko olen velkaa sinulle?" hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan. "Et mitään" vastasin. "Sinun täytyy myös tienata", hän vastasi. "On muitakin asiakkaita" vastasin. Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti. "Annoit vanhalle naiselle ilonhetken", hän sanoi, "kiitos." Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta.

En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämäärättömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois?

En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni. Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä. Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme, kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä.

Jollekin pieni hymy tai että välität voi olla tärkein asia moneen hetkeen - kannattaa miettiä sitä, ennen kuin aina oksentaa pahan olonsa ja asiansa muiden päälle...

a6_22.jpg

3.7.2017
Mahtavia sanoja rakkaudesta...

"Levolliosuuden kirja: Carita ja Tommy Hellsten":
Itsensä rakastaminen ei ole koskaan sellaista, mitä ihminen tekee itselleen. Silloin se olisi hänen egonsa toimintaa. Ego pyrkii elämän hallintaan. Se perustuu pelkoon ja yrittää hallita sitä omilla strategioillaan. Niinpä ego tekee rakkaudestakin suorituksen, jotta saisi sen hallintaansa.

Aito itsensä rakastaminen syntyy tiedostamisen ja tietoisuuden syvenemisen kautta. Kun tiedostaa egonsa, alkaa vapautua siitä. Mitä enemmän siitä vapautuu, sitä enemmän syntyy elämää, joka eletään rakkaudessa.

Rakkaus virtaa ihmisessä ja hänen kauttaan, se hakeutuu sinne missä ego ei asetu sen esteeksi. Rakkaus on tavassa, jolla ihminen katsoo lasta, se on tavassa, jolla hän ajaa autoa ruuhkassa, imuroi perjantai-iltana, maksaa kassalle ostoksensa. Se on myös tavassa, jolla hän arvostaa itseään. Jos häntä on loukattu, hän ei ole olevinaan kuin niin ei olisi tapahtunut. Hän ei suojele toista omalta loukkaantumisen tunteeltaan vaan uskaltaa ilmaista sen, vaikka ottaakin hylätyksi tulemisen riskin. Tämä nousee itsensä arvostamisesta, johon rakkaus on hänet johtanut.

26.5.2017
Elämä vie... eilen valmistuin hermoratahierojaksi. Harjoitushoitoja tehdessäni jo ensimmäisien kohdalla tuli tieto siitä, että näitähän on tehty ennenkin... mies valkoisissa, hyvin vanhakantaista aikaa - olisiko ollut Asterix-maisemissa = )?

Tämä kevät on ollut aivan hirmuista turbulenssia monessakin suhteessa. Ja tuli tässä huomattua, että keho ei pysy perässä ja kun ei pidä itsestään huolta, niin kehossahan se näkyy. Nyt alkaakin kehon kuntouttamisen kesä: itsensä hyvänä pitäminen ja hoivaaminen. Miten sinä aiot pitää itsestäsi huolta?

1.5.2017
Istun aurigossa ja mietin. Miten hyvältä lämpö tuntuukaan. Nuotiosta nouseva savu leijuu ympärilläni ja tunnen sen tuoksun sieraimissani.
Kesä. Lämpö. Toimettomuus.
Tuuli pyörittelee hiuksiani ja kuulen lokkien huudot korkealla yläpuolellani. Muistoja menneistä kesistä, menneistä tunteista. Mitähän tämä kesä tuo tullessaan?

Olen vamis - tule.

3.4.2017

In satsang we are exposing and discarding the unreal. 
When the unreal is discarded, 
you don't have to go and search for the real. 
The real alone remains. It is ever here. 
You realise it never left. 
It is always here as your own Self.

~ Mooji

... living in this unreal...

Satsangissa paljastamme ja raakkaamme pois epätodellisen.
Kun erätodellinen on poistettu,
sinun ei tarvitse enää etsiä todellista.
Todellinen on se, mitä jää jäljelle. Se on aina tässä.
Oivallat, ettei se ole koskaan poistunutkaan.
Se on aina tässä - omana itsenäsi.

Mooji

Eläen jollain lailla epätodellisessa juuri nyt... huomaan sen, mutta juuri nyt en pysty sille mitään tekemään. On vain oltava virtauksessa ja osittain suoritettava - luottaen, että suoritus jää ja todellisuus alkaa paljastua, epätodellisen jäädessä pois...

28.2.2017

"I no longer doubt life
or focus on dark feelings.
I believe in myself and keep my faith.
The obstacles before me help me grow
and come closer to my divinity.
There is always hope, always a light,
even in darkness.
God is always there to help me
with my difficulties."

"En enää epäile elämää
tai keskity synkkiin tunteisiin.
Uskon itseeni ja minulla on luottamusta.
Edessäni olevat esteet auttavat minua kasvamaan
ja tulemaan lähemmäs omaa jumaluuttani.
Aina on toivoa, aina on valoa,
jopa pimeydessä.
Jumala auttaa minua aina vaikeuksissani."

IMG_0049.JPG

20.2.2017
Huh, olen ollut helmikuun arkisissa töissä ja kyllä selvästi huomaa, miten ajatusmaailma muuttuu ja tärkeysjärjestyskin hakee paikkaansa! Enää ei ole aikaa tiettyjen asioiden pyörittämiselle päässä-onko se hyvä vai huono, sitä en osaa vielä sanoa.
Olen junaillut maaliskuisen Rakkautta Ilmassa -tapahtumani mainosasioita ja muita juoksevia asioita, parin viikon päästä sitten tavataan Kouvolan Tuulensuojassa!
Jostain välistä olen varastanut aikaa myös käännöstyölleni - Rakkauden voima olisi suunnitelmissa saada painosta huhtikuussa. Hektinen helmikuu, siinä teema minun kuluneelle kuulleni!

27.1.2017
Jos voimme virrata ihmissuhteissamme "virrata" toistemme kanssa sen sijaan, että kulkisimme vastavirtaan, elämästä tulee harmonisempaa. Ihmissuhteet tarjoavat meille parhaat mahdollisuudet oppia ja kasvaa henkisinä olemuksina. Mutta oppiminen ei ole koskaan helppoa, ja ihmissuhteet vievät usein meidän pois mukavuusalueeltamme. Olemme täällä ymmärtääksemme kokemuksen kaikki puolet, ja vaikeinta on käsittää, että emme voi kontrolloida muiden ihmisten käytöstä ja toimia.

26.1.2017
Pidempijaksoisen siirapissa kulkemisen jälkeen nyt on tunne, että elämä alkaa virtaamaan! Tunne oli jännä, kun se aamupalapöydässä tuli aivan yhtäkkiä - ja päivän mittaan alkoikin yksi sun toinen asia loksahdella kohdalleen. Ystäväni kanssa juttelimmekin, että hieman pelottavaa on tämä vauhti ja asioiden uomiinsa asettumisen tahti; se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on vielä eetterissä, mutta nyt tuntuu erittäin hyvältä. Ja kyllä tätä on odotettukin! Kiitos minä ja irtipäästämisen prosessini!!!

17.1.2017
Päivi Kaskimäen ajankuvaa juuri tästä hetkestä: "Olet tullut kaiken tämän jälkeen portille, jonka lävitse olisi uskallettava kulkea. Saattajanasi on vain luottamus elämään ja sisäiseen tietoon. Uskallatko astua lävitse portista, uskallatko antautua elämälle? Vasta tämän askeleen jälkeen voit alkaa saada varmistuksia tulevaan, ensin on otettava se rohkea askel. Se on otettava yksin."

Juuri tänään tunnen, että rohkeus itsestäni löytyy.

11.1.2017
Ajattele, tänään on 11.1. ja vuosi 1 (2+0+1+7) - vahvaa uuden alun energiaa. Itselläni on tunne, että olen nollapiste-energiassa; hämmentynyt, tyhjä ja samalla kuitenkin täysi... Olin eilen Juurikkalan Kaijan luona, ja hän maalasi minulle sielukuvani. Tapahtuma oli todella syvällinen ja vahva - kehoni reagoi voimakkaasti, sydän löi ihan sekatahtiin... tuli tieto, että jokin vihkimys siinä tapahtui - tai linkityin sellaiseen muinaisen elämäni energiaan, jossa vihkimys tehtiin. Kaija soitti gongia, ja se vei hetkessä jonnekin toiseen elämään ja aikakauteen... Huh!

Ja sitten tein facessa testin "mitä en voi vastustaa"  - ja mikä olikaan vastaus?! RAKKAUS. En voi vastustaa rakkautta. Ja tämähän on juuri se teema, jonka kanssa olen pari vuotta kipuillut. Kipuilu on nyt tullut tiensä päähän - se, mitä tulevaisuus tuo, on vielä täysin hämärän peitossa...

9.1.2017
Tammikuu on omistettu Jamesin uuden kirjan kääntämiselle, jotta se lähtisi painoon helmikuun aikana. Tässä hieno ote kirjan alusta - niin totta; mitä odotat?!

"Jokainen meistä on tehty jumalallisen valon energiasta, joka on puhdasta, ääretöntä rakkautta. Suurin illuusiomme on se, että näemme itsemme toisistamme erillisenä. Rakkaudessa emme ole erillisiä. Siksi rakkaus ei ole jotakin mitä teet; rakkaus on se, joka todella olet. Rakkaus ei ole koskaan jättänyt sinua eikä tule koskaan jättämään; rakkaus on täydellinen, muuttumaton ja mittaamaton. Kaiken sen, mitä elämässämme koemme, on tarkoitettu muistuttavan meitä siitä, että olemme rakkaus. Kysymys kuuluu: Mikä estää sinua kokemasta rakkautta elämäsi jokaisena hetkenä? Mitä sinä odotat?"

2.1.2017
Vuosi vaihtui, jälleen kerran. Unet merkattu jouluaatosta lähtien yö per kuukausi, tuleva yö on syyskuun teeman yö. Minun tammikuun teemani on järjestäytyminen, jäsentyminen. Heti eilen, ensimmäisenä päivänä, huomasin miten jäsentymisen energia alkoi vaikuttaa. Joulukuu ja vuoden loppu oli kohdallani monen asian/teeman purkamista - tulevat päivät ja kuukaudet näyttävät suuntaa elämälleni tästä päivästä eteenpäin.

Olen melkoisessa käännekohdassa, koska Maya-kalenterin kolmentoista vuoden syklini päättyy ja huhtikuun puolessa välissä alkaa uusi sykli. Tämän kaiken on aistinut jo marraskuulta saakka, ja voin sanoa että melkoisen rankkaa on ollut päättyvän syklin kanssa. Mutta uusi on jo avautumassa samaan aikaan kun vanha päättyy, ja nyt on katse kohdistettava kirjaimellisesti tulevaan.

18.12.2016
Pitkän radiohiljaisuuden jälkeen taas jotain laitettavaa...

Ote kirjasta "Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin: "Eräänä päivänä hän kohtaa kaverin nimeltä Fred ja uskoutuu tälle. Fred vie hänet pilvenpiirtäjän huipulle. On sateinen ja kylmä päivä, eikä näkyvyys ole kymmentäkään metriä. Fred toteaa, että sumun takana on takuulla upea maisema eikä se lakkaa olemasta, vaikka he eivät sitä näekään. Elämänusko, hän lisää, on sitä että uskoo maiseman olemassaoloon ja siihen että sumun takana on paikka sinulle. Tällä hetkellä pidät itseäsi pienenä ja mitättömänä mutta jossain kaiken tuon harmauden takana on sinulle varattu paikka, jossa olet onnellinen... Älä siis arvioi elämääsi sen perusteella, mitä olet tänään, arvioi sitä ajattelemalla tuota paikkaa, jonka kyllä lopulta saat, jos vain todella yrität etkä fuskaa..."

2.12.2016
Jälleen kerran on ihmeteltävä maailmankaikkeuden synkronismia... JUURI oikeaan aikaan ystävä välittää sähköpostin, JUURI oikeaan aikaan luen viestin - keskellä omaa prosessia ja ei mitään helppoa sellaista - ja toimin intuition mukaan tilaten Seppo Tanhuan Soturi-tulkinnan itsestäni. JUURI oikeaan aikaan luetut sanat, jotka avaavat JUURI äsken tapahtunutta kokemusta ja tuovat ymmärrystä kokemastani ja itsestäni. Ja jälleen kerran olen askelta lähempänä itseäni ja totuutta, millaisena se sitten elämässäni eteeni aukeaakaan.

Ja kuinka ollakaan, JUURI oikeaan aikaan olen osannut varata ajan itselleni ystäväni antamaan jalkahoitoon - tunsin, kuinka minulle luotiin uudet jalat, joilla lähteä kulkemaan kohti avautuvaa uutta elämää; vahvat jalat astua uuteen ja rohkeus kulkea katse eteenpäin suunnattuna. Toivon näiden jalkojen vievän minut kohti unelmiani, kohti onnea, onnellisuutta.

23.11.2016
"Olen tajunnut, ettei onnea saa elämällä pientä harmitonta elämää, tekemättä virheitä, pysymällä aloillaan. Onni on sitä, että hyväksyy taistelun, ponnistuksen ja epäilyn, onni on sitä, että kulkee eteenpäin ja ylittää kaikki esteet."
Kirjasta "Krokotiilin keltaiset silmät", Katherine Pancol

18.11.2016
Tänään... ei ole mitään sanottavaa. Sisäistä keskustelua ja asioiden pyörittämistä... olettaminen on kaiken "pahan" alku ja juuri... mutta minkä ihminen mielelleen voi, kun oletus astuu kehiin. Poikani 15-vuotissyntymäpäivänä pyörittelen itseäni ja elämää - saa nähdä mikä on lopputulos...

14.11.2016
Hiljaisuus ei ole ajatuksetonta toimintaa, se on ajatusten muuttamispyrkimyksen poissaoloa.

"Ajattelepa" sitä...

11.11.2016
Peili
Oli kerran munkki, joka kantoi peiliä kaikkialle, minne hän meni. Eräänä päivänä pappi huomasi tämän ja ajatteli itsekseen: “Tätä munkkia varmasti askarruttaa niin paljon se, miltä hän näyttää, että hänen täytyy kantaa peiliä kaiken aikaa. Hänen ei pitäisi miettiä miltä hän näyttää ulospäin, sisäinen kauneus merkitsee enemmän.” Joten pappi meni munkin luo ja kysyi: “Miksi sinä aina kannat tuota peliä?” ajatellen, että tämä varmasti todistaisi hänen syyllisyytensä.

Munkki laski peilin selästään ja osoitti pappia. Sitten hän sanoi: “Käytän sitä hankalina aikoina. Katson siihen ja se näyttää minulle ongelmieni lähteen – samalla lailla kuin ratkaisut ongelmiini.

10.11.2016
Jälleen pysäyttäviä sanoja by James Van Praagh (The Power of Love): "Sielusi on ehdottoman täydellinen; egosi luonnostaan epävarma". Kun miettii mistä ne kaikki kummalliset epäilykset erilaisissa tilanteissa onkaan peräisin, niin vastaushan on tässä - egon epävarmuudesta. Sieltä nousee epäilys omista kyvyistä, epäselvyys päätöksentekohetkessä ja valintatilanteessa, suunnanmuutoksessa, irtipäästämisessä, ja missä kaikessa muussa. Kun ego on epävarma, se tuottaa itkua ja hammastenkiristystä. Kun olet VAPAA egosta ja sen pyörityksestä, olet vapaa myös epävarmuudesta. Sielu tietää aina oikean vastauksen, oikean valinnan, oikean hetken - ego peittää sen epävarmuudellaan...

"Yksi egon suurimmista ansoista on tyytymättömyys. Ego on aina tuomitsemassa, ja kritiikillään se täyttää mielemme epäilyksellä ja päättämättömyydellä."

2.11.2016
Minulta kysyttiin, että mitä kuuluu, ja jäin sitä miettimään.... Parhaiten sitä kai kuvaa se, että olen päästä kiinnittyneenä "yläkertaan", jaloista äiti maahan ja keho tässä välissä on kuin tuulessa kuivuva lakana - vuoroin lepattaen, juuri ja juuri narulla pysyen, joskus taas tyynenä tässä hetkessä "roikkuen"...

Miten sinä koet tämänhetkiset energiat ja oman olosi?

1.11.2016
Läheisen sukulaisen parantumaton sairaus pysäytti arvioimaan elämää... Mitä tekisit, jos saisit tietää, että sinulla on sairaus jota ei voi parantaa? Odotatko kuolemaa saapuvaksi, vai elätkö jokaisen hetkesi kuin viimeisen? Varmasti jokainen on lukenut näitä sanoja kirjoista, lehdistä, netistä, blogeista... mutta vasta kun se sattuu tarpeeksi lähelle, alamme TODELLA miettimään sitä. Tämä pysäytti minut miettimään arvojani - mikä on tärkeää ja mikä ei - ja aika pieni osa jäi tärkeää-vaakakuppiin ei-tärkeän painuessa pohjaan. Taas katsoo päivää ihan toisenlaisin silmin... Ja allahan on hyvä sanat tähänkin - meillä on vain hetket...

28.10.2016
Elämän tarkoitus

Mies kuoli...
Kun hän oivalsi tämän, hän näki Jumalan lähestyvän häntä matkalaukku kädessään.
Dialogi miehen ja Jumalan välillä:
Jumala: No niin, poikani, on aika lähteä.
Mies: Näin pian? Minulla oli niin paljon suunnitelmia...
Jumala: Olen pahoillani, mutta on aika lähteä.
Mies: Mitä sinulla on siinä matkalaukussa?
Jumala: Sinun tavarasi.
Mies: Minun tavarani? Tarkoitat tavaroitani... vaatteita... rahaa...
Jumala: Nuo asiat eivät koskaan olleet sinun, ne kuuluvan maahan.
Mies: Onko siellä muistoni?
Jumala: Ei. Ne kuuluvat aikaan.
Mies: Onko siellä lahjakkuuteni?
Jumala: Ei. Ne kuuluvat olosuhteille.
Mies: Onko siellä ystäväni ja perheeni?
Jumala: Ei poikani. He kuuluvat kulkemallesi polulle.
Mies: Onko siellä vaimoni ja lapseni?
Jumala: Ei, he kuuluvat sydämeesi.
Mies: Sitten siellä täytyy olla kehoni.
Jumala: Ei ei... Se kuuluu tuhkaan.
Mies: Sitten siellä varmasti on sieluni!
Jumala: Olet valitettavasti erehtynyt. Sielusi kuuluu minulle.
Mies silmät kyynelissä ja täynnä pelkoa ottaa matkalaukun Jumalan kädestä ja avaa sen...

Tyhjä...

Sydän särkyneenä ja kyynelten valuessa hänen rinnallaan hän kysyy Jumalalta...
Mies: Enkö koskaan omistanut mitään?!
Jumala: Aivan oikein. Et koskaan omistanut mitään.
Mies: No mikä sitten oli minun?
Jumala: HETKESI. Jokainen elämäsi hetki oli sinun.

Tee hyvää joka hetki.
Ajattele hyvää joka hetki.
Kiitä jumalaa joka hetkestä.

Elämä on vain hetki.

Elä se...
Rakasta sitä...
Nauti siitä...

26.10.2016
"Kuulumaton olo"... ollut jo vajaan viikon. Mikään ei oikein kiinnosta eikä innosta, vähän vetäytynytkin olo. Pari päivää sitten mietin, että onkohan tässä menossa jonkinlainen "pieni kuolema" - se saattaisi kuvata tilaani parhaiten. Ja toisaalta minulla on Maya-kalenterin mukaan menossa 13. vuosi eli syklin viimeinen vuosi, sekin voi osin selittää tätä "fiilistä". Huomasin viikolla, että kun tapasin jälleen sielunsiskoni, olo koheni liki normaaliksi. Puhuimmekin tästä ystäväni kanssa; molemmilla samanlainen tunne toistemme läsnäolosta - kuin sydämen kaksi puolikasta muodostaisi taas eheän kokonaisuuden. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että tiemme ovat yhtyneet ja "olemme löytäneet toisemme" - Kiitos, Sielunsiskoni! Sinun myötäsi kuutisen vuotta sitten kasvuni on ollut kiitoratamaista; olet osannut osoittaa aina suoraan kasvupisteeseeni. Kiitollisena tietysti myös itselleni, että olen kasvuhaasteen ottanut vastaan ja "selättänyt" sen. Kiitos siis sinulle, kiitos minulle - ja kiitos meille kaikille toistemme kanssakulkijoille. Rakkaudella meitä/teitä jokaista ajatellen!

18.10.2016
Olin viikonloppuna Oneness Ilmiö & Lahja -kurssilla Tampereella; suora lähetys Intiasta. Taas kerran voimallinen ja vapauttava kokemus Oneness-teeman kautta. Tuli annettua jälleen kerran anteeksi ja haettua anteeksiantoa omista teoista/sanoista ja tutkittua "itsen" toimintaa. Miten hiljainen olo olikaan eilen, tuntuu että suhtaudun asioihin taas kerran astetta erilaisemmalla tavalla... toivoen että tämä tila jatkuu tuleviinkiin aikoihin.

Mukana oli myös erittäin avaava video siitä, miten pidämme kynsin hampain asioista kiinni, emmekä osaa päästää irti... Vilkaisepa tätä!

10.10.2016
Istun suomentamassa James Van Praaghin ensi kuussa ilmestyvää englanninkielistä kirjaa The Power of Love, ja törmäsin hätkähdyttävään asiaan. James kirjoittaa: "Koska ajatuksemme ja tunteemme ovat magneetteja, ne ovat fyysisen ja henkisen terveytemme kapellimestareita. Mielemme alitajuinen puoli ohjaa kehomme jokaista solua tekemään tehtävänsä. Kun itsepintaisesti pidämme kiinni negatiivisista ajatuksista kuten huoli, sääli, katumus, syyllisyys ja vastaavat, siirrämme nämä ehdotukset alitajuiseen mieleemme. Me kirjaimellisesti hyökkäämme itseämme kohtaan mielessämme. Ajan oloon alitajunta toimii näiden ajatusten mukaisesti tekemällä kehostamme sairaan." Jokainen meistä tietää "positiivisen ajattelun" tärkeyden, mutta jos katsoo asiaa tässä valossa - sen tärkeys korostuu entisestään! Kuka nyt haluaisi hyökätä itseään kohtaan - teemme sen kuitenkin alitajuisesti, kenties jopa päivittäin!

James jatkaa: "Ajatus rakentuu energiasta, väristä, tiheydestä ja muodosta, ja sitä ohjaa aikomuksemme. Olemme ajatustemme seurausta. Jos ajatuksesi ovat jatkuvasti täynnä syyllisyyttä ja pelkoa, tulokset osoittautuvat elämässäsi negatiivisena käytöksenä ja tilanteina. Kysy itseltäsi elämäsi viimeisimmistä tapahtumista. Mikä oli hyvää? Mikä oli negatiivista? Mitä sinä sanoit? Mitä toinen henkilö sanoi? Arvioi vastauksiasi. Ole rehellinen. Kysy sitten itseltäsi: “Millaisesta energiasta pidän kiinni juuri nyt uskomusjärjestelmissäni, käyttäytymismalleissani, tunteissani ja ihmissuhteissani, joka ei palvele korkeinta parastani?”

7.10.2016
Taitaa olla lokakuun energiat aika haastavia... perheessä haasteellista. Keskimmäinen lapsi on oman ongelmakäytöksensä kautta nostanut minussa hämmästyttävästi oman lapsuudessa kokemani turvattomuuden esiin. Konfliktitilanteen jälkeen keskiviikkona ja eilen itkin... mutta mitä? Koin, että se oli jotain surua. Passion Test -ohjaaja Sonja Kaunismäki opasti minut sulkemaan silmäni ja menemään tuohon tunteeseen: se oli kivenkovaa mustaa... Ja kun sinne yritin tunkeutua ja velloa siellä sain oivalluksen, että se onkin lapsuudenaikaista turvattomuutta, rakkauden kaipuuta. Teimme Sonjan kanssa yhdessä Byron Katien testin, joka upeasti purki koko tämän tilanteen; sain rakkauden nousemaan lastani kohtaan ja samalla vapauduin omasta lapsuudenkokemuksestani.

Ystäväni hienosti sanoi, että "Nii'in, kun sinuun ei voida enää koskea ja satuttaa suoraan, se tapahtuu lapsen kautta" - lapseni on suostunut olemaan sijaiskärsijä, joka nostaa tämän asian tunteen minussa esiin. Tai me "vanhanajan ja -energia" ihmiset ajattelemme sen näin, mutta kuten Sonja sanoi, uudenajan lapset eivät koe sitä näin, vaan he kokevat sen vain tehtävänä, joka täytyy tehdä.

Tulevia lokakuun päiviä "odotellessa"... mitähän vielä nostetaan esiin? Tämä on kuin aikaa, jossa jyvät seulotaan akanoista - mikä/kuka jää, mikä/kuka lähtee... Voin sydämestäni suositella Sonjaa, jos haluat päästä kiinni unelmaelämästäsi ja/tai haastavassa ihmissuhteessa eteenpäin; minulla ainakin toimii!

29.9.2016
Oivallusten sarjaa... Olen jo vuosia sitten päästänyt irti "tekemisen" tarpeesta kotiaskareisiin liittyen ja vähän muuhunkin; jos ei ole innostusta imuroida, en imuroi (tietysti silloin, kun pölykoiraparvet ovat niin isoja, että niiden yli täytyy kiivetä, on pakko ottaa imuri jo käytännön syistä esiin!) jne. En siis pakota itseäni tekemään asioita, joka on vastakohta niille, jotka joka perjantain siivoavat kodin, koska muuten ei viikonloppu pääse alkamaan. Samaa olen soveltanut vähän työssänikin - tunteen mukaan tartutaan asioihin. Yrittäjänä ja vastuunkantajana (jota minun ei tietenkään tarvitsisi ottaa niin paljon - se tämän elämän oppiläksy...) on vain... yritettävä.

Parisen vuotta sitten oivalsin, että jos yritän mielen kautta (lue: rahantulon kautta) rakentaa ryhmiä, ne eivät toimi eli ei osallistujia. Kaikki tämä täytyy tulla toista kautta. Ja kas, tilannehan muuttui kummasti. No vastuutahan olen tottunut kantamaan jo lapsuudestani saakka tänne viisikymppiseen asti, ja liiankin kanssa, sen olen (karvaasti) saanut kokea. Hyvin pitkälle talous on ollut jo useamman vuoden minun harteillani, tai olen sen ottanut harteilleni taitaa olla oikeampi sanamuoto.

Nyt mieheni on jättänyt oman yritystoimintansa ja siirtynyt palkkatöihin. Tänään aamupäivällä oivalsin, että hei! Minullahan on nyt mahdollisuus olla hetki kotiäitinä ja heittää taloudesta kantamisen huoli pois harteilta. Tilanne tähän asti on ollut se, että arkipäivät menevät yritykseni asioiden pyörittämisessä, joista iso osa on sellaista, joka ei tuota suoranaisesti mitään. Ja mitä päivästä on jäänyt jäljelle, se on käytetty perheen ja kodin huoltoon. Huonoa omatuntoa tästä kärsineenä ajattelin, että nyt tämä elämänpyörä saakin käännähtää ihan toiseen suuntaan: käytän suurimman osan arkipäivistäni perheen ja kodin huoltamiseen ja jos jotain jää, se menköön yrityksen asioiden hoitamiseen. Eli minun ei tarvitse koko ajan miettiä, että millaista iltaa, tapahtumaa, koulutusta pitäisi rakentaa, jotta saamme jokapäiväisen leipämme.

Mistä moinen oivallus, joka ajatuksena on järjen tasolla ihan normaali, mutta joka ei ole aiemmin mieleeni putkahtanut? Tunnen, että jollain lailla on tämä "pakettini" muuntumassa, monessakin mielessä. Minua on puraissut urheilukärpänen "pahemman" kerran - olen nyt kaksi viikkoa käynyt Laviksessa (=lavatanssijumpassa) kolme kertaa viikossa ja ah! tuota nautintoa, kun hiki virtaa ja voi "ylittää" itsensä jaksamisen kautta. Uskon, että tämän fyysisen kehon rankemman herättelyn kautta on jotain kehon tasolta vapautunut ja uusi pääsee pyrkimään pintaan... oivallusten, ideoiden ja irti päästämisen kautta. Ties kuka täältä onkaan kuoriutumassa!

...tuntia myöhemmin...
Saatuani noottia manageriltani, joka heti kyseli, että mitä mitä, markkinointisuunnitelmassa ei lukenut tästä kotiäitinä olemisesta mitään! - päätin vähän täsmentää ajatusmaailmaani, joka ei tämän oivalluksen osalta ole näemmä ihan täysin jäsentyneessä muodossa. Kyse on siis siitä, mistä ajatuksesta käsin teen sitä, mitä teen. Se kai tässä on oleellisinta. On se sitten se siivous, valmennuksen luominen, markkinointisuunnitelman tekeminen, ruoanlaitto, toisten ihmisten konsultointi... mikä tahansa; mistä ajatuksesta käsin teet sitä, mitä teet. Mietipä omakohtaisesti tätä. Toisin sanoen mikä on motiivisi tekemisellesi. Minulla mitä ilmeisimmin on ollut vähemmän terve motiivi, ja sitä tässä nyt parannellaan ja oiotaan.

25.9.2016
Olin viikonloppuna Lahdessa Viihdy vapaalla -messuilla kokeilemassa miten "kauppa käy" ns. tavallisilla messuilla - muut messuosallistumiseni kun ovat olleen henkisissä tapahtumissa. Minulla oli Sielun taival -kortit siinä pöydän reunalla, josta ihmiset saivat nostaa sielun viestin juuri tähän hetkeen. Oli mielenkiintoista havaita, kuinka oikeastaan vain aika pieni osa pöytäni ääreen pysähtyneistä ja kortin nostaneista "oli kärryillä" mistä oli kyse, ja jotka ymmärsivät kortin viestin opastavan heitä kasvamaan itsessään - jos huoli-kortin nostanut messukävijä naurahti että joo, sattuipa nappiin, minä olen sellainen huolehtija, hän ei ymmärtänyt että viestin perusajatus on huolehtimisesta irtipääseminen... "olet mitä ajattelet"...

Siispä tarkkana siinä, mitä ajattelet...

21.9.2016
Arvot... Kaikenlaiset arvot ovat olleet nyt tapetilla, hyvin monilta eri kanteilta katsottuna. Huomaan, miten arvomaailmat parisuhteessakin saattavat mennä ristiin, ja mitä siitä seuraakaan; olettamista ja sehän vie metsään että rytisee. Jos minulle on tärkeää, että saan fyysisen kosketuksen vaikka kädestä kiinni pitämisen kautta päivittäin ja kumppanille se taas ei ole "arvo" -> tästä mieleni vetää johtopäätöksen, että ahaa, hän ei halua minua koskettaa, ei varmaankaan enää rakastakaan minua, ehkä hänellä on toinen, suunnitteleeko hän jo suhteemme lopettamista... ja minne asti mielemme meidät ehtii viedäkään, ennenkuin tajuamme katkaista siltä olettamuksen siivet.

Meillä jokaisella on oma arvomaailmamme, tiedostammepa sitä tai emme. On hyvä ajoittain miettiä omaa arvomaailmaansa ja saatat yllättyä löydöistäsi. Ajelin eilen ystäväni luokse yhteistä lenkkeilyä varten ja kävin miettimään omaa lavis-harrastustani (lavis - lavatanssijumppa; suosittelen!). Vuosi sitten, kun aloitin harrastuksen ystäväni suosituksesta olin erittäinkin huonossa rahatilanteessa. Joka kerta, kun kymppikortti loppui ja tuo viisikymppinen piti sijoittaa, se kirpaisi aika tavalla - sillähän olisin saanut viisihenkiselle perheelleni jo muutaman päivän ruoat. Nyt kun ajattelen uuden kortin lunastamista, ei mielessäni edes käy ettenkö sitä ostaisi -> Haa! Laviksesta on tullut minulle arvo! Ja kun arvoista on kyse emme näe esteitä, vaan kuljemme niitä kohti läpi risukkoisemmankin polun, olivatpa ne sitten materiaalisia arvoja tai ei-materiaalisia.

Tehtävä tälle viikolle: käy läpi elämääsi ja mieti, millaiset asiat ovat sinulle arvoja. Saatat yllättää itsesi. Myös parisuhteessa olisi hyvä käydä nämä arvot yhdessä läpi - jotta olettamuksista ja väärinkäsityksiltä vältyttäisiin...

19.9.2016
Sydämellinen kiitos jokaiselle Tähti-tapahtumaan osallistuneelle! Loimme yhdessä sanoinkuvaamattoman illan, jonka varmaankin jokainen muistaa elämysten iltana. Useat kävivät minulle väliajalla juttelemassa, miten vahvasti he olivat kokeneet kristallikulhojen värähtelyt, tuoden oivalluksia, vapauttaen jostain tukoksista - niin kehon kuin mielen tasolla. Eräs kertoi, että kyyneleet olivat vain valuneet illan mittaan... Energia oli todella "katossa" ja kyllä tuo ilta pisti kehonkin ylikierroksille, jota en itse ymmärtänyt lainkaan kuin vasta sunnuntaina puoleltapäivin: nukuin mielestäni hyvin, heräsin puoli kahdeksalta pirteänä - aamupalat aamutoimineen, pihalle keräämään puolentoista viikon pudonneet omenat. Ja sitten alkoihin vauhti hiipua... tuli tajuton väsymys, olisin vain halunnut nukkua. Reippaana kävin vielä kuitenkin melomassa kajakilla ystäväni kanssa, mutta sitten loppupäivä menikin tekemättömyyden merkeissä; hyvä, että tajusin edes puoli päivää antaa itselleni luvan palautua!

Nyt on kuitenkin olo mitä parhain, tästä kohti uuden viikon seikkailuja. Mieli on vireä, kehokin on nyt levännyt ja palautunut tähtitaajuuksilta taas maan taajuuksille = )
Eli nauttikaamme tästä alkavasta viikosta, jota "tähdittää" torstainen syyspäiväntasaus!

15.9.2016
Huh huh, takana vauhdikas messuviikonloppu ja tästä syystä tekemättömiä töitä aina tänne loppuviikkoon saakka selvitellen... Päivittelin jo mielessäni, etten ehdi edes keittiön pöytää muruista pyyhkiä ja roskapussia ulos viedä - ajattelin miten paljon sisäköstä olisi apua!

Perjantaina olimme Planetaariossa akustiikka-tsekkauksessa, kaikki taiteilijat: minä, Päivi Kaskimäki, Kata & Tuuli -duo sekä Antti Reini - voi miten charmikas Antti onkaan! (Antti, jos joskus luet tämän: kaikki Reijo Mäen kirjat lukeneena voin vannoa, että olet JUURI OIKEA Vareksen rooliin!) Tuntui aivan sanoinkuvaamattoman mahtavalta olla tuossa akustiikassa, tähtitaivasesitys päämme päällä pyörien, kristallikulhojen värähtelyiden upeassa tilassa ja sielusta nousevan äänen turbulenssissa! Voin käsi sydämellä vakuuttaa, että tästä tulee ennenkokematon elämys jokaiselle osallistujalle - niin esiintyjille kuin yleisölle.

Viikonloppu jatkui tästä Viisas elämä -messuilla Tampere-talolla, josta uupuneita kollegani kanssa saavuin sunnuntaina iltamyöhään, väsyneenä kotiin. Ja mitä maanantaina edessä: tiskiallas täynnä tiskiä, vaatekasoja siellä täällä, lasten jäljiltä paikoilleen laitettavia tavaroita, pyykinpesua, kaupassa käymistä, illaksi perheelle ruoan suunnittelemista... Älkää nyt luulko, että mieheni vain olisi laiskotellut koko viikonlopun - hän oli lauantaina töissä, josta hän suoraan suunnisti partiolippukunnan käsityöläismarkkinoille tarkoitettuja lohileipiä tekemään. Ja sunnuntaina olivat paistaneet kuulemma useamman sata kappaletta muurinpohjalettuja markkinaväelle... Any way, kaiken tämän arkisen askareen lisäksi oli kirjanpito tekemättä, jonka "eräpäivä" oli siis maanantaina, messuilla saadut yhteydenottopyynnöt sekaisena kasana muiden laskutettavien asioiden, kulukuittien seassa, sähköpostit lukematta kolmelta päivältä... Yritin reippaasti selviytyä kaikista, mutta ihminen on "rajallinen"; osa jäi tekemättä ja tietenkin yksi niistä oli ALV-ilmoitus, joka siis myöhästyi ja josta tulisi sakkoa, kiitos verohallinnon joustavuuden.

Nyt istun koneeni ääressä, liput ja laput siinä järjestyksessä, että voin niitä alkaa kirjanpito-ohjelmaan hakkaamaan. No, kun kesken on ystäväni minulle lainaama kirja (Kerro minulle jotain hyvää; Jojo Moyes - LUE IHMEESSÄ, siihen jää koukkuun) ja joka tuolla yöpöydällä huutelee kuin piilopullo, on aika vaikea keskittyä oikein mihinkään; kirja on niin koukuttava, että sitä ei voisi käsistään laskea. Mikä ihme siinä on, etten voi suoda itselleni muutamaa ansaittua lepotuntia ja heittäytyä vain sohvanpohjalle kirja kädessäni! Oikea orjapiiskuri olen, itseäni kohtaan - tee, tee, tee, saa aikaan, ole tehokas, ole tehokas. Vaikka tämän tiedostankin, istun silti tässä koneella ja annan kirjan huhuilla kuuroille korville. Nyt teen kirjanpidon valmiiksi, ja sitten aion nostaa jalat pöydälle ja hukuttautua tarinaan!

5.9.2016
Hohhoijaa, vaihdevuodet taitaa iskeä! Vuoroin kuuma, vuoroin kylmä - hyvä että ehtii pukea ja riisua, kun jo taas vaihtuu! Vaan sitähän tämä taitaa elämäkin olla - vuoroin nousuvesi, vuoroin laskuvesi, joskus vähän tiheämmässä tahdissa vaihtuen, joskus taas hitaammassa. On hyviä hetkiä, ja niitä huonojakin. Ollaan tosi positiivisia, ja sitten taas pääsee negatiivisuus nakertamaan... Miksi siis pullikoida vastaan ja yrittää olla jotain muuta, kuin olen ja koen. 

1.9.2016
Luota henkeen - siinä se on. Aina, kun tulee tarve säätää omaa elämää, sen ulkoisia tekijöitä, aikatauluttaa asioita, muista: luota henkeen. Ja toista ääneen: Luotan henkeen. Ja päästä irti. Meidän pienten ihmisten kun ei ole määrä eikä tarkoitus kontrolloida omaa eikä meidenkaan elämää, vaan heittäytyä flow-tilaan ja luottaa henkeen. Henki tässä tarkoittaa sitä korkeinta, joka on jokaisen sisimmässä. Taidan teettää tästä tatuoinnin käsivarteen, jossa se on aina nähtävissä kun "säätämisen" tai kontrollin halu iskee...

Nämä hienot, pysäyttävät sanat pongahti eteeni James Van Praaghin marraskuussa ilmestyvästä kirjasta, jota olen kääntämässä - The Power of Love. Taas on ihan mahtitekstiä tulossa!

30.8.2016
Paljastuksien ja paljastumisien aikaa... eletään nyt. Elokuun energia on tukenut epäoikeudenmukaisuuksien esiinnostamista, salassa olleiden asioiden paljastamista ja käsittelyyn ottamista, epäselvyyksien selvittämistä, kauan pinnan alla kyteneiden syvien toiveiden ääneen toteamista ja hyväksymistä. Energia tukee sitä, että pinnan alla muodostuva "finni" on nousemassa pintaan ja on kyse siitä, onko meillä rohkeutta antaa sen nousta ja "puhjeta", vai painammeko sen takaisin pinnan alle pelkomme/pelkuruutemme vuoksi.

Kuukausi on vaihtumassa, myös energiat ovat vaihtumassa. Jos mahdollista, tartu nyt hetkeen ja ota asiat käsittelyyn - tässä energiassa niistä selviää nopeammin kuin tulevina kuukausina. Tiedän, vaikeaa se on, mutta latteasti sanottuna "lopussa kiitos seisoo"... usko pois.

27.8.2016
Meillä on ollut perheessä pientä mystistä sairastelua nyt parisen viikkoa. Keskimmäinen lapseni harrastaa sählyä ja hänellä on ollut ajoittaista päänsärkyä, mahakipua ja huonovointisuutta. Koulusta on täytynyt olla pois, ei pysty harrastamaan. Vaikka aika vahvasti elänkin "tässä hetkessä" eikä murehtiminen enää kuulu sanavarastooni, jollain lailla se kuitenkin alitajunnassa jotain syövyttää. Tässä viikolla "olen joukkueen rahuri ja juri käyttänyt viisi tuntia joukkueen asioiden hoitamiseen, joukkue siirtyy juuri sarjaan, ja eihän tästä mitään tule ellei harkoissa käy" -mentaliteetilla puolittain "pakotin" hänet harrastukseen. Tosin kaverien kanssa peuhaaminen ei ole estynyt näistä oireista - siksi vähän kapinoin ja olen kyseenalaistanut koko kipuilua. Harkoissa istuin mukana ja valmentaja tuli sitten sanomaan, että lapsi näyttää sairaalta ja on parempi olla pelaamatta. No, kotiinhan siitä sitten lähdettiin.

Kotimatkalla alkoi v-tuskäyrä nousemaan ja kotona huomasin olevani todella ärtynyt ja epäsosiaalinen - olisin halunnut vetäytyä omaan erakkoluolaani. Aikani kärsittyäni aloin ihmettelemään mistä ihmeestä tämä tunne nousi. Tein omanlaiseni harjoituksen, jossa oivalsin, että olen tyytymätön ulkoisiin olosuhteisiin, kapinoin niitä vastaan. En halua, että asiat ovat näin. Ja tästä sitten nousi tuo ällö tunne ja ärtymys... ja heti oivallettuani tämän, koko tunne katosi. Annoin periksi, luovutin - ymmärsin, etten voi taistella ulkoisia olosuhteita vastaan enkä varsinkaan niitä muuttaa; ainoa, jota voin muuttaa, on oma suhtautumiseni tilanteeseen -> päästin irti. Ja johan helpotti!

Kummallista, miten joskus ajautuu tilanteisiin, jossa ei huomaakaan mielen vievän kuin pässiä narussa... kuitenkaan koskaan ei ole liian myöhäistä huomata tätä ja ottaa jalat alleen ja karata!

24.8.2016
Tavoitteettomuus... Mietin tässä pari päivää sitten tuota tyhjyyttä uudelleen ja tajusin, että tavoitteettomuus on avainsana tuohon tilaan. Kun olen "tavoitteettomassa" tilassa, tyhjyyteen vain soljuu sisään. ELI kun makaan kesäretkellä laiturilla; ei aikataulua, ei tavoitetta muusta kuin laiturilla makaamisesta - tässä ja nyt -hetkeen pysähtymisestä - ja kun mieleen ei nouse edes ajatuksia, olen tyhjyydessä

Kuinka monesti meillä on mahdollisuus tavoitteettomuuden tilaan; aina on arjen haastetta olla siellä ja mennä tuonne, saattaa tämä päätökseen ja aloittaa tuo, tehdä sitä ja tehdä tätä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä mutta kun ei ehdi... Arki luo oman haasteensa, eikä se mitään helppoa ole toimia "mielettömänä". Ja siinäpä se meidän elämän läksymme onkin - tavoittaa mielettömyys!

19.8.2016
Oletteko huomanneet, miten tämän kesän ampiaiset ovat olleet aivan "sekoja" heinäkuusta lähtien? Minuakin pisti ampiainen kolmena peräkkäisenä päivänä, suurinpiirtein niin että ne lensivät minua päin ja pistivät saman tien. Ne ovat tulleet istumaan kädelle ja kipitelleet siinä - mitä ne eivät koskaan aikaisempina kesinä ole tehneet.

Äsken ripustaessani pyykkiä narulle (VIIMEIN sai taas ulos kuivumaan!) yhtäkkiä pälähti mieleeni, että morfogeneettisessä kentässä (meitä ympäröivissä energiakentissä ja -verkoissa) on jotain muutosta meneillään, ja osin se on saanut ampiaiset käyttäytymään oudosti. Joka näyttäisi vielä jatkuvan, koska äsken katselin yhden yksilön käveleskelyä pitkin kirjoituspöytääni... Saapa nähdä, koska me ihmiset alamme reagoimaan ja kuka milläkin tavalla...

18.8.2016
Voi että on mahtavaa taas aktivoitua kesän jälkeen! Voin sanoa, että on sormet suorastaan syyhynnyt töiden pariin, uskokaa tai älkää! Otin kesän niin lomailun kannalta, että kerrankin sain tarpeekseni olemisesta ja rakkaasta "harrastuksestani", lukemisesta. Muistan kesäisinä päivinä - niitäkin oli! - olleeni vähän kyllästynyt lukemiseen, ja tuo tunne yllätti minut. Mutta nyt ymmärrän, että akut olivat jo tuolloin ladattu täyteen, ja nyt niitä tyhjennellään = ))

Uusi tekee tuloaan ja on ihanaa olla luomassa jotain ihan uutta... malttakaa vain odottaa, kaikki julkistuu sitten aikanaan. Ensimmäinen työviikko näyttää menevän koko kesän aikana kertyneiden rästitöiden parissa, kunnes pääsen kiinni "oikeisiin" töihin". Mutta kerrassaan ihana fiilis ja tarmo on päällä - TARTTUA TÖIHIN!

16.8.2016
Tyhjyys...

Oivalsin tuossa päivänä eräänä, kun makasin maaseudulla vanhan navetan takana - suurella nurmikentällä, katsellen taivasta ja vain ollen... ei aikatauluja, ei  tehtäviä, lupa olla... hiljaisuus, vain valkeat pilvet lipuen taivaalla,  muutama pääskynen liitäen korkeuksissa... ja kärpäsen surinan hipaistessa kuuloaistiani sen kiitäessä ohitseni...

Oivalsin olevani tyhjyydessä. Ja mitä tuo tyhjyys on? Se ei ole hyvä eikä huono, iso tai pieni, positiivinen tai negatiivinen - se vain on. Ja silti sen tuntuu... hyvältä. Ja oikealta. Ja siinä hetkessä, kun oivalsin olevani tyhjyydessä, putosin tuosta tilasta pois, ulos, takaisin tietoiseen olemiseen. En osannutkaan arvata, että näitä olemisen tiloja voi olla näin monia. Ja että ne voidaan kokea hyvinkin eri tavoin.

Anna itsellesi lupa vaipua tyhjyyteen, lipua olemattomuuteen - vain ollen.

11.8.2016
Huh, miten lomailu voikin ottaa voimille! Varsinkin niin "eloisien lapsien" kanssa kuin meille on siunaantunut... Virossa ollaan ja heti ensimmäisenä päivänä pelästyin niin, että en ihan heti muista olenko näin pelästynytkään! Olimme Pärnun rannalla ja ennen kuin ehdin "antaa ohjeita", koska pidin kaksin käsin kiinni pyyhkeistä, pikkareista, paidoista ja sukista... Ja kun käännyin, oli tytöt jo painelleet veteen. Hetken siinä katseltiin, että missä pi..ssa ne nyt jo on. Eikä nähnyt rannalta, tuuli oli niin kova ja vaahtopäät melkoiset... Ja vaikka jokainen lapsi onkin edellisessä elämässä ollut jokin merenelävä, vähän tuli huoli heistä.

Täytyy sanoa, että aika luottavainen olen lasteni ja heidän tekemisten suhteen (ja tämän voi täysin allekirjoittaa ystäväni), nyt aloin olla hieman huolissani. Sanoin pojalle, joka räpläsi vielä puhelintaan rannalla, että mene nyt sinne veteen ja sano niille, etteivät ole niin kaukana rannasta. Ja poikahan meni. Jonkin ajan päästä mieheni kanssa tähyiltyämme (ja vaikka koko ajan olimme yrittäneet pysyä kärryillä missä lapsikatraamme oli) aloin huolestua vähän enemmän. He olivat ajautuneet sivusuunnassa jonkin matkaa ohi varsinaisen uimaranta-alueen ja näimme vain pieniä päitä silloin tällöin nousemassa pintaan, jälleen häviten. Silloin huolestuin todenteolla ja pelkokin nousi jo pintaan. Sanoin miehelleni, että meidän on jommankumman mentävä nyt vaatteet päällä tuonne hakemaan lapsia - ja pian kahlasin kesämekossani ja topissa syvemmälle ja sivusuuntaan. Tuntui, että he olivat aina vain kauempana ja kauempana, ja rannasta käsin näytti, ettei siellä voi olla kovin matalaa enää kun olivat niin pitkällä.

Pärnussa, kuten Helsingissäkin, oli viime viikonloppuna Weekend-festarit ja siihen rannale, jopa veteen vyötäröön asti oli rakennettu metalliaitaa. Sitä purkamassa oli kaksi miestä, ja heidät saavutettuani olin jo lähes paniikissa. Niin pahalta tilanne minusta vaikutti, luottavaisesta ihmisestä. Kysyin onko täällä hengenpelastajaa, he nostivat olkapäitään tietämättöminä ja kerroin lapsieni olevan tuolla liian kaukana ja en tiedä jaksanko itse sinne saakka. He lähtivät kahlaamaan (vaatteissaan) lapsia kohti, minä perässä... Ja viimein olin niin lähellä, että sain heidän huomionsa kiinnitettyä. Heillä ei ollut mitään hätää, edes seitsenvuotiaalla. He eivät vain olleet tajunneet hyppiessään aaltojen mukana kulkeutuneensa miltei kilometrin verran sivusuunnassa...

Mikään ei ole itsestään selvää, siitä saamme ajoittain muistutuksia, ellemme osaa tuota teemaa muuten arvostaa ja muistaa. Liian helposti luotamme, että asiat ovat niin kuin ovat ilman mitään omaa ponnisteluamme - ja arvostustamme. On hyvä pysähtyä ajoittain ja miettiä, mitä elämässämme olemmekaan savuttaneet - niin aineellisesti kuin aineettomastikin - ja kiittää tuosta kaikesta. Mikään ei ole elämässämme itsestään selvää.

3.8.2016
Huomaan, että alkaa ärtymystä nousemaan pintaan. Jossain hetkessä ihan pienikin asia laukaiseen suuren ärtymyksen tunteen. Ihmettelen tätä. Mitä on tekeillä? Onko jokin huonosti? Mitä on prosessoitumassa? Onko se merkki hyvästä vai huonosta? Onko se ylipäätään merkki?

Luulen, että syynä on turhautuminen. Kun tietty raja on ylitetty, "tekijäihmisen" on todella vaikea olla tekemättä ja samalla läsnäolossa. Alkaa turhautuneisuuden tunteet, vaikka niitä ei ensin siksi tunnistakaan, tunnistaa vain ärtymyksen. Ja jos mielen tarinoita alkaa kuuntelemaan, se voi johtaa vaikka mihin - olettamukset, luulottelut, liioittelut, vertailut - mitä keinoja kenenkin mieli käyttää saavuttaakseen haluamansa; saadakseen meidät pois läsnäolon tilasta ja luottamuksesta.

Mikä tähän siis lääkkeeksi? Olet juuri antanut itsellesi luvan vain olla - ja pian alatkin oireilla turhautumisen kautta omaa epämukavuuttasi.  Josko kyse olisikin siitä, että kun tuo tunne nousee, oletkin jo "täyttänyt varastosi", "ladannut akkusi", "tankkaus on suoritettu", ja onkin jo aika aloittaa aktivoituminen - kenelle se sitten mitäkin tarkoittaa, käytännössä. Turhautuneisuudessa ei ole terveellistä velloa pitkiä aikoja, sillä voi olla hyvinkin tuhoisia seurauksia. Joten taidankin "ottaa lääkettä" ja kokeilla, toimiiko se...

1.8.2016
Takana erittäin vahva Oneness-viikonloppu, jonka vietimme Lautsian lomakeskuksessa, Hauholla. Huh! Silmät olivat niin väsyneet, etten meinannut jaksaa katsella tietä, ja kotiinkin oli päästävä... Ja matkalla unelmoin, miten ensimmäiseksi menen siuhkuun (hikosimme ihan valtavasti prosesseissa, joita teimme useampia tuon viikonlopun aikana), sitten keitän Jasmin-teetä ja sitten asetun sohvalle katselemaan lempiohjelmaani (en katsele juurikaan telkkua, kirjojen lukeminen on minun juttuni); ruotsalainen poliisisarja Beck. Aivan, tällainen "henkinen ohjaaja" rentoutuu katselemalla älykkäitä poliisisarjoja! Ja uskallan tässä tunnustaa senkin, että jännityskirjat - sieltä hurjimmasta päästä - ovat lempilukemistani. Ymmärrän, jos tämän takia kurssiosallistumisiin tulee peruutuksia...  = ( )

Joku tapahan meillä jokaisella on "nollata" itseämme, kenellä se on metsässä juokseminen, kenellä pään täyteen vetäminen, kenellä Beckin töllöttäminen toosasta. Joku tietty voi olla "terveellisempi" ja suositeltavampi kuin toinen... mutta itsehän huvimme valitsemme - ja kannamme seuraukset.

Viikonloppu ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä raskas, vaikka nollaamista kaipasinkin, vaan prosessit olivat niin vahvoja ja itseänikin siellä käsittelin ja prosessoin. Ja moni meistä sanoi, että ihan fyysisellä tasollakin puhdistumista tapahtui - joku sanoi "pissankin haisevan erilaiselta = ))

Ja nyt tuntuu, elokuun ensimmäisenä päivänä, että joku uusi ovi avautui: energiatila tuntuu erilaiselta ja... en osaa sitä sanoin kuvata. Uusi sykli alkamassa, mitä se tuokaan tullessaan... avosylin sitä vastaanottamassa!

19.jpg

James Van Praagh - Sielun Taival, opastavat kortit

28.7.2016
Vietin ystäväni ja tyttärieni kanssa vapauttavan päivän Repoveden kansallispuistossa. Kävelimme pienen lenkin ja sitten parkkeerasimme itsemme erään lepopaikan laiturille. Miten mahtavaa onkaan olla ilman aikatauluja ja mitään velvollisuuksia... vain olla! Repuissa eväät, josta sai kaivella sitä mukaa kun kenellekin tuli nälkä. Me aikuiset palvoen hieman aurinkoa ja tytöt peuhaamassa järvessä. Tajusin, että kun olin tehnyt selkeän listauksen suunnitelmista ja tavoitteista, olikin paljon helpompaa antaa itselleen lupa olla, kun on sen aika. Olen päättänyt "viettää" ansaitusti lomaa 14.8. saakka, ja sitten aloittaa täysin purjein - osaan siis olla levollisin mielin tuntematta mitään syyllisyyttä "tekemättömyydestä" = ))

Suosittelen kokeilemaan - se kannattaa!

25.7.2016
Nyt ihan hävettää!!! Mikä se tällainen blogi on, jonne kirjoitellaan kerran puolessa vuodessa... Täytyy parantaa tapojani!

Taas ollaan jonkinlaisella uuden kynnyksellä ja jotain uutta maailmankaikkeuden tasolla ollaan luomassa, tämänkin yksilön kohdalla. Muutos on käynnistynyt jo, ja sen tuntee ihan energiatasolla.

Kaikki varmasti tuntee sanonnan "Suutarin lapset..." jne. Voitko kuvitella, olen markkinointitradenomi ja minun oli turvauduttava ulkopuoliseen apuun OMAN markkinointisuunnitalman luomisessa! Ihan hävettävää tämäkin myöntää! Mutta olen kyllä kokenut aika monessa asiassa tuon sanonnan 100 % paikkansapitävyyden: miten se on niin vaikeaa nähdä niitä omia asioita ja saada ne järjestykseen... No, suunnitelma on nyt luotu ja sitä kesälomalta palattua toteuttamaan = )

Kokeilin viikonloppuna ihan uutta tapahtumaa ja kohderyhmää näille tuotteilleni (kirjat ja kortit) - olin Imatran yöt -tapahtumassa mukana (Robin, Tuisku, Tuure, Vesala, jne.). Upea tapahtuma ja erittäin hyvin järjestetty - asiakaskunta vaan ei ollut minulle oikea. Siellä kaivataan vain musiikkia ja syötävää; siksipä myinkin kaksi pakettia jaksamisleipää... muttei ihan riitä kuluja kattamaan. Tulihan kokeiltua ja hienoa festarikokemusta rikkaampana tässäkin kirjoittelen.

Jotain uutta myös käännösrintamalla; James Van Praaghilta ilmestyy marraskuussa uusi kirja, jonka suomennan "Sielun seikkailut" ja "Sielun taival -opastavat kortit" -tuotteiden jatkoksi. Kirjan nimi on herkullistesti "Rakkauden voima"... Ja kirjaan kuuluu myös ihanan rakkaudelliset kortitkin, jotka tulossa... Miten maltankaan viettää lomaa, sormet jo syyhyäisi näppikselle!

11.1.2016

Vanhan itämaisen tarinan mukaan ihmiskunnalla oli aikojen alussa sama viisaus kuin Jumalilla. Koska ihmiset olivat jo silloin enemmän kiinnostuneita maallisista asioista ja huvituksista, päätti ylijumala lopulta piilottaa ihmisiltä viisauden paikkaan, josta vain rohkeimmat ja päättäväisemmät saattaisivat sen löytää. "Kaivetaan se maahan", ehdotti yksi jumalista. "Se ei käy", ylijumala vastasi. "Monet ihmiset kaivavat maata ja voivat löytää sen". "Mitä jos upottaisimme viisauden valtameren pohjaan", toinen ehdotti. "Ihmiset löytävät sen sieltäkin, kun oppivat sukeltamaan". "Piilotetaan viisaus maailman korkeimman vuoren huipulle", ehdotti kolmas. "Ei myöskään sinne", vastasi ylijumala. "Ihmiset kiipeävät joka paikkaan ja löytävät sen sieltä". "Minulla on parempi idea. Piilotetaan viisaus ihmiseen itseensä. Harvat ymmärtävät etsiä ja katsoa omaan sisimpäänsä". Aikojen alussa näin tehtiin ja yhä sama viisaus on sinne edelleenkin piilotettuna ja odottaa etsijäänsä.

Henki_sinussa_II.jpg

3.12.2015
Marraskuun energiat ovat olleet niin haastavat, niin haastavat. Kaikki hampaankolossa olleet asiat, epäkohdat, suuret ja pienet, ovat nousseet pintaan ja enää ei omaa totuuttaan vastaan pysty toimimaan. On vain kerta kaikkiaan kohdattava asiat ja otettava härkää sarvista - käytännössä käsittelyyn kaikki elämässään toimimaton.
Jos olet "jäänyt tämän jyrän alle" ja tunnet litistyväsi lähes olemattomiin, tässä erään kurssilaiseni erittäin hienot ohjeet hätäensiapuun - ja vähän pidempäänkin apuun:
   1) Hengitä. Istu alas ja hengitä syvään sisään ja ulos, useita minuutteja. Päästä irti kaikesta ja vain hengitä. Jos mieli nostaa sanoja esiin, ajattele vain "sisäänhengitys" hengittäessäsi sisään ja "uloshengitys" hengittäessäsi ulos - näin mieleen ei jää tilaa muille ajatuksille. Vain hengitä - se juurruttaa, rauhoittaa ja tyhjentää mielen.
   2) Lepää. Kun tuntuu, että elämä kaatuu ja voimat ovat menneet, lepää - kunnes luottamuksesi elämään jälleen löytyy.
   3) Lue, pohdi ja tunne. Se nostaa prosessoitavaksi asioita - ja vapauttaa.
   4) Liiku luonnossa. Rauhallisesti ja ääneti, halaa puita. Hae näin voimallinen läsnäoloyhteys tähän hetkeen - luonnossa kaikki vain on, tässä ja nyt.
   5) Nuku, jos vielä voit. Yöunet menee, jos et hidasta vauhtiasi.
   6) Tutki arvojasi ja itseäsi. Elätkö arvojesi mukaan, vai ovatko arvosi ristiriidassa totuutesi kanssa?
   7) Kuka Sinä Oikeasti Olet? Henkiset teokset haluavat kertoa, että olemme paljon enemmän kuin mitä peilistä näemme tai mitä pikku-mieli meille uskottelee. Oma pikku mielemme asettaa rajat mitä voimme/emme voi tehdä... Mielesi täyttää pääsi ajatuksilla ja yrittää korjata elämää. Näin se ei ratkea.

MENNYTTÄ ET VOI MUUTTAA ETKÄ TULEVAA RATKOA. ELÄ - TÄSSÄ JA NYT.

7.5.2015
Mitä enemmän annat polttoainetta tunteelle, sitä vahvempi siitä tulee...

Tyyneysrukous

Jumala suokoon minulle tyyneyttä

hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,

rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,

ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

 15.4.2015
Olen suuren projektin äärellä: käännän ja kustannan James Van Praaghin kirjan "Adventures of the Soul". Aivan upea kirja, jonka luin marraskuussa ja tiesin heti, että se tulee kääntää. Tätähän olen pyytänyt jo pari vuotta sitten - kirjaa, joka kääntää. Ja nyt sen olen löytänyt, KIITOS! Samaan sarjaan on tulossa myös opastavat kortit "Souls Journey" - mutta kaikki ajallaan... Tässä sinulle ote kirjasta, minusta mainio sellainen:

"Hyvin varakas mies kuoli ja tapaa Pyhän Pietarin taivaan portilla. Pyhä Pietari saattaa hänet portista ja välittömästi mies viedään taivaan kauneuteen ja ylenpalttisuuteen. Kaikkialla miehen ympärillä on kartanoita väreissä ja valossa kimallellen, siellä on loistavia niittyjä ja henkeäsalpaavia puutarhoja. Mies sanoo Pyhälle Pietarille: ”Tämä näyttää ihan joltain omistamaltani tilalta. Tiedätkö, olin yksi varakkaimmista ihmisistä maapallolla ja minulla oli tällaisia kartanoita kaikkialla. Minulla oli satojen henkilöitä töissä tehden kaiken minulle.” Pyhä Pietari ei vastaa, mutta jatkaa miehen ohjaamista alas tämän uuden maailman polkua.

Polun jatkuessa mies alkaa vaatia, että Pyhä Pietari näyttäisi hänelle hänen uuden talonsa. Mies on varma, että sen täytyy olla yksi niistä uskomattomista kartanoista, joita hän on nähnyt. ”Missä minun taloni on? Missä se on?”, hän kysyy. Pyhä Pietari vain pyytää miestä seuraamaan, ettei sinne ole enää pitkä matka.

Heidän jatkaessaan polku kapenee ja askelmia on vaikeampi nähdä. Mies myös katsoo ympärilleen ja huomaa, että majesteetilliset kartanot ovat muuttuneet keltaisiksi ja että siellä on mutapalstoja. Kartanot ovat jääneet ja nyt heitä ympäröi pienet mökit.

Yhtäkkiä mies pysäyttää Pyhän Pietarin ja sanoo: ”Hei, missä minun taloni on? Olet varmasti kääntynyt väärään suuntaan.”

Pyhä Pietari hymyilee ja sanoo: ”Vain muutama askel ja olemme perillä.”

Mies oli todella hämmentynyt ja ajatteli välittömästi, että Pyhä Pietari oli sotkenut hänet johonkin toiseen sieluun. Hän tuli vihaisemmaksi katsellessaan ympärilleen nähdessään mökkien vaihtuneen pieniksi majoiksi. Itsepintaisesti mies kurkottaa kohti Pyhää Pietaria tarttuen hänen käteensä.

”Hei, missä minun taloni on? Mennään takaisin!” raivostunut mies huutaa. Pyhä Pietari hymyili ja osoitti rikkinäistä puu- ja kartonkikasaa vähän matkan päässä.

Hän sanoi miehelle: ”Täällä, tuo on sinun talosi.”

Mies tiesi, että Pyhä Pietari oli erehtynyt ja sanoi hänelle niin. ”Onko tämä jokin vitsi? Etkö tiedä, kuka olen?”, hän kysyi.

Pyhä Pietari katsoi miestä ja vastasi kohteliaasti: ”Tämä on uusi talosi. Me pystyimme rakentamaan sen niistä materiaaleista, jotka sinä meille lähetit.” 

13.4.2015
Aivan mahtavat energiat saimme hoitajakoulutuksen vihkiyksessä kristalliportaalin kautta! Valtava nöyryys ja armo oli läsnä ja jokainen meistä itki tätä hienoa kokemusta... KIITOS maailmankaikkeus kaikesta, jota meille annat, kun vain ymmärtäisimme aina ottaa vastaan!

30.3.2015
Miten käsinkosketeltava olikaan energia eilen Healing Circle -ryhmässä, kun meitä oli 21 henkilöä luomassa vahvaa iltaa. Isä - poika - pyhä henki, keho - mieli - sielu, kolminaisuus oli mukana, kun kolme kertaa seitsemän muodostimme ryhmälle yhteyttä... Rakkaus ja myötätunto oli läsnä, ja se nosti aivan kyyneleet silmiin kun nöyränä saimme näitä vastaanottaa... KIITOS!

23.2.2015
Sydämellinen kiitos kaikille, jotka olitte luomassa voimakasta päivää Rakkautta ilmassa -hyvinvointitapahtumassa Kouvolassa. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon, joku heitti arviona 300 henkeä kävijämääräksi. Ja heti aamusta alkoi hulina, koska aamun luennot olivat niin houkuttelevia... Itse hulinoin keittiössä, joten varsinainen messumeininki jäi minulta kahvin keittämiseen ja soppien lämmittämiseen. Mutta hyvä niin, sehän minun roolini näillä messuilla on ollut, alusta asti.

Kiitos luennoitsijoille, teitte hienoa työtä jakamalla osaamistanne ja hyvää oloanne niin monelle - useat messukävijät viettivätkin KOKO PÄIVÄN kanssamme!

Nämä messut olivat kuudennet, eli ensi vuonna saamme seitsemän vuoden syklin täyteen... saa nähdä, mitä meillä silloin onkaan mukana!

2.3.2015
Fanitan Samulia... Ystäväni tarjosi minulle muutama vuosi sitten Samulin Pienellä kivellä -levyä kehuen sitä hyväksi. Minulla oli vain kuva näyttelijästä, muutamia biisejäkin olin radiosta kuullut vuosien varrella. Otin levyn lainaksi. Ja sitten vierähtikin muutamia kuukausia, kun levyä kuunnellessani itkuni kautta purin jotain vanhaa, tarpeetonta, lukossa olleita tunteita. Minulla ei ollut mitään hajua mitä purin itsestäni, minulle riitti tieto siitä, että jotain tuli ulos sisimmästäni.

Yhä vielä tuo levy on suosikkini, vaikkei enää niin herkästi saakaan tunteita nousemaan pintaan kyyneleiden muodossa. Samulin uusin levy - ostettuna sekin -  ei saa samanlaisia tunteita nousemaan, mutta onhan levyjen energiakin toisistaan poikkeava. Mutta tämä yksi kappale, Ei ole tietä, se on ehdoton suosikkini. Olin kuunnellut levyä jo muutaman kuukauden silloin sun tällöin, mutta vasta tullessani Mikkelistä messuilta iski tuo kappale sanoillaan "suoraan suoneen". Suosittelen, että kuuntelet tätä kappaletta, ja kuulostelet miltä se sinusta tuntuu sanojensa kautta.

Samuli Edelman - Ei ole tietä (levyltä Mahdollisuus), sanat Mariska

Sä sanot että tarviit jonkun joka näyttäis suuntia sulle
ja täyttäisi suuren tyhjyyden, antais merkityksen
mutta sun mestarien metsästys on turhaa
kun kohtaat gurun, joudut hylkäämään hänet
toisen tie aina sut eksyksiin vie...

Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään
se aivan sama on, et löydä sä ketään joka auttaa vois
ja perille sut tois.

Sä haluut valaistuu ja olla täysin vapaa
mut silti muilta kysyt lupaa siihen
et huomaakaan kuinka sä etsit turhaan
sun ainoo vapauttajasi oot sinä itse
avaa sun silmät, käännä katse sisimpään
vastaus on kirkas ja kuolematon

Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään
se aivan sama on, et löydä se ketään joka auttaa vois
ja perille sut tois...

Tuo kamppailusi loputon hetkien haaskausta on
et koskaan voittamaan sä tuu
kun ei oo mitään taisteluu
hei ei oo muita, ei oo sua
ei oo muita ei oo sua...

Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään
se aivan sama on, et löydä sä ketään joka auttaa vois
ja perille sut tois...

Eniten tässä minuun iski kohta "et koskaan voittamaan sä tuu, kun ei oo mitään taisteluu..."
Todella, mitä vastaan me taistelemmekaan - kun mitään taistelua ei ole!

Toinen herättävä kohta on "voi askelees suunnistaa länteen tai itään - se aivan sama on..."
Niin, miksi täytyy tunnetasolla kokea kaikki pienimmätkin valinnat - kun on aivan sama valisemmeko askeleemme länteen tai itään, se on olemisen kannalta aivan sama! Ja mitä muuta me tänne olemmekaan tulleet tekemään, kuin puhtaasti olemaan, olemaan läsnä...

22.1.2015
Uusia tuulia... Todella tuntuu, että vuosi 2015 on uusien tuulien vuosi. Meillä on keittiössä pienoinen liitutaulu, johon heti vuoden alussa tulin kirjoittaneeksi "Tulevaisuuden vuosi 2015". Ja aika sattuvasti taisi osua sanat kohdalleen... jotenkin sen vain aistii, että tulevaisuus siellä tekeytyy - riippuen miten itse elämäänsä havainnoi ja elää - mitä siitä syntyykään, sen edestämme tulemme löytämään.

Itse olen ollut oikeastaan jo kahden vuoden ajan vetäytyneenä itseeni ja tutkistellut vähän joka suunnalta olemuspuoliani - ja työstäen niitä. Siksi en juurikaan ole kirjoitellut sinulle viestejäni, toki tapahtumin ym. välittämisen olen hoitanut, mutta tämä muu puoli on ollut tauolla. Nyt tuntuu, että jotain alkaa ihan konkreettisella tasolla tapahtumaankin. Siksipä tässä sinulle tätä viestiä kirjoittelenkin = ))

Minulla avautui marraskuun lopulla henkinen kirurgia - aivan yllättäen. Tehdessäni hoitoa Päiville, hän alkoi kyselemään mitä minä oikein käsilläni teen. Vastasin, etten mitään, tässä ne vain vatsan päällä ovat. Pian hän kysyi uudelleen, että oletko varma, ettet tee mitään sormillasi. Vastasin että en, en. Päivi totesi, että tämä on kuule nyt sitä henkistä kirurgiaa, mistä hän on kuullut, ei tämä mitään muuta voi olla. Muutamien harjoitusten ja hoitojen jälkeen asia on varmistunut ja uskallan siitä nyt sinullekin kirjoittaa. En ole missään vaiheessa itse ollut kiinnostunut tästä aiheesta, joten en ole asian tietopuolesta lainkaan perillä. Nyt koittaakin aika, jolloin minun "täytyy" alkaa hieman perehtyä asiaan tarkemmin, vaikka haluankin intuition olevan se, joka ohjaa.

Olen tehnyt kaukohoidon Eva Terälle Ruotsiin, ja hän on ollut Casassa, Brasiliassa (jonne tehdään järjestettyjä matkoja) henkileikkauksissa. Evan kannustamana voin kertoa, että hän tunsi aivan samaa tuossa kaukohoidossa tapahtuneessa leikkauksessa kuin siellä Brasiliassa olleessaan. Eli epäilylle ei jääne enää sijaa... Eva kertoi, että on ihmisiä, jotka eivät sielläkään tunteneet yhtään mitään, osa koki kotiinpaluunsa jälkeen jossain vaiheessa että "ai, eihän minulla enää ole sitä ja sitä" - osa ei koe/huomaa yhtään mitään. Ja aivan samahan se on ns. "tavallisessa" energiahoidossakin - osa kokee, osa ei. Kuitenkin voimme olla varmoja, että jotain energeettisellä tasolla tapahtuu.
Kartuttaakseni kokemusta ja vähän tietoakin, aloitan tähän liittyvät harjoitushoidot. Hoidon voit vastaanottaa hoitotilassani Kallioniementiellä Kouvolassa tai kaukohoitona kotonasi. Hoidon hinta on 40 € (n. 1 h) ja aikaväli, jolla voit näihin harjoitushoitoihin tulla on 26.1.-20.2. Tämän jälkeen hoidon hinta on 60 €, normaali hoitoni hinta. Toivon myös, että saisin sinulta muutamien päivien, viikon jälkeen palautetta olostasi ja tunnelmistasi. Melkein jokainen, joka tämän hoitoni on vastaanottanut, on ollut todella väsynyt useampien päivien ajan.

Avoimin silmin tässä hetkessä astellen, siinä paras ohje jota elämässään voi noudattaa.

Kevään aikataulun oletkin jo saanut, jotain yksittäisiä iltoja on tulossa - kunhan vain pääsen jälleen vauhtiin. Todella tämä alkuvuosi tuo eteen karsimista, niin arkisissa asioissa kuin vähän henkisissäkin, ulkoisessa kuin sisäisessäkin elämässä. Yksi ihana asia odottaa toteutumistaan, siihen liittyy riippukeinu ja itseensä käpertyminen, pysähtyminen, täällä Ritarihuoneella. Kerron siitä lisää, kun on sen aika.

Kiitos, että saan jakaa kanssasi omaa kasvuani - toivottavasti saamme molemmat kasvaa, rinnakkain!

2.1.2015
Muutoksen tuulet on aistittavissa - tunnetko sen? Suuretkin muutokset ovat mahdollisia, jos vain olemme siihen valmiit. Kyse onkin rohkeudestamme, mitä askelia uskallamme ottaa? Paljon hyvää on meille tarjolla, jos luotamme itseemme, katsomme olevamme sen arvoisia ja kiitollisena vain otamme vastaan, epäilyttä.
Anna siis itsellesi mahdollisuus ja ole valmis ottamaan askel tuntemattomaan...

Eileen Caddy: Ovi sisimpään - 27.10.
"Uusi suunnitelma on kuin sisälle lämpimään kylvetty siemen. Tainta ei voi viedä suoraan ulos lämpimästä sisäilmasta ennen kuin se on riittävän vahva kestämään ulkoilman olosuhteet. Näin on myös uusien suunnitelmien laita; niitä ei voi nostella esiin kuin taikuri vetää jäniksen hatusta. Sen muotoutuminen vaatii aikansa, sitä on kokeiltava jonkun toisen kanssa ennen kuin sen voi näyttää muille. Sen luominen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja rakkautta, se vaatii omistautumista ja antautumista. Juuri tätä tapahtuu kaiken aikaa Uuden ajan myötä. Kaikki on todella uutta. Paljon uusia suunnitelmia ja ajatuksia muotoutuu, jokaista on tutkittava, ymmärrettävä, rakastettava ja vaalittava. Kun olet  Uuden Ajan kynnyksellä, sinun on tartuttava asioihin pelotta ja kokeiltava uusinta uutta."

29.9.2014
Aivan huima viikonloppu takana! Hiljaisuuden retriitissä pohdimme sitä, mitä elämästämme puuttuu, jotta se olisi täydellinen elämä. Mietimme mitä täydellinen elämä omalla kohdalla tarkoittaa... ja mikä estää meitä elämästä tuota täydellistä elämää. Ja lopputulemana jokainen oivalsi, että muutos alkaa itsestä ja vain me itse voimme vaikuttaa siihen, elämmekö tuota täydellistä elämää vai emme. Miten helppoa onkaan osoittaa sormella kumppaniin, työtoveriin, ystävään - kun sinä olisit toisenlainen niin minäkin voisin paremmin. Me itse olemme vastuussa omasta voinnistamme, ei mikään ulkoinen olosuhde, toisen tapa käyttäytyä.
Käy siis läpi elämääsi ja mieti, millaisen elämän sinä haluaisit itsellesi? Mitä tekijöitä haluaisit poistaa nykyisestä elämästäsi? JA SEN JÄLKEEN RYHDY TOIMEEN! Älä jää odottamaan, että joku toinen tekee jotain, joku toinen muuttaa tapaansa käyttäytyä tai reagoida - onnen avaimet ovat sinun omissa käsissäsi! Ja sitten ei muuta kun toimintaa!!!


30.6.2014
Miksi meidän on niin vaikea hyväksyä sitä, että emme saa valmiita vastauksia ongelmiimme, suoria toimintaohjeita kanavointien kautta, "pahan vapautusta" energiahoidoissa? Miksi emme ymmärrä, että jos samat asiat ja teemat nousevat aina ja aina uudestaan viestien, tulkintojen, kanavointien, näkemisten kautta - näille asioille olisi siis syytä tehdä jotain konkreettista? Odotamme "vinkkiviitosia" miten päästä mielen hallinnasta, meditointiohjeita miten saavuttaa syvempi yhteys itseen, vinkkejä hyvistä ja antoisista kirjoista, joiden kautta voisimme vapauttaa "itsemme itseltämme". Kaikki muutos tapahtuu meissä itsessämme, me voimme saada erilaisia työkaluja siihen sisäiseen siivoukseen, joka vie meidät vapauteen - kenelle se mitäkin sitten tarkoittaa. Emme saa mitään "ilmaiseksi", kaiken eteen on tehtävä töitä. Se, mitä tuo työ käytännössä tarkoittaa on jokaiselle täysin henkilökohtainen asia.
 
Ihmisinä tuppaamme olemaan niin kovin laiskoja, haluasimme saada kaikki "suoraan suuhun", tai ennemminkin suoraan vatsalaukkuun valmiiksi pureksittuna. Tämä ei tule tapahtumaan koskaan, joten ottakaamme itseämme niskasta kiinni ja kantakaamme vastuumme omasta kasvusta - kaikkia mahdollisia työkaluja ja apuvälineitä käyttäen.
 
Luin upean selityksen siitä, mitä valaistuminen tarkoittaa - sitähän me kaikki toivomme kohdallemme: valaistuminen on se hetki, jolloin sinulla ei ole enää polkua, jota seurata - ei opettajaa, jonka opetuksia kuunnella. Tuota hetkeä kohti, hetkessä eläen...
 
6.6.2014
Mikä riemu onkaan elää vapaana, vailla ajatusten ja mielen rajoituksia ja tuomitsemisia, järkeilyjä, ohjailua ja kontrollia... Sitä on elää tässä hetkessä, sitä on olla todella vapaa. Ja kaikki tämä on omissa käsissämme, aivan "ajatuksen" päässä. Seuraavan kerran, kun mieleesi nousee arvostelu, tuomitseminen kumppaniasi, ystävääsi,  täysin vierasta ihmistä tai jopa itseäsi kohtaan, älä yritäkään "ohittaa" tuota tunnetta, estää ja kieltää sitä - tunnista se ja yksinkertaisesti vain havaitse "ai tällainen tunne minussa nyt nousi". Ja tulet huomaamaan, että ellei heti niin muutaman minuutin kuluttua tuo tunne on täysin kadonnut. Kokeile, ja tulet yllättymään tämän keinon toimivuudesta!
 
Vapauden kesäpäiviä sinulle toivotellen...
 
 
20.4.2014

SILMÄT

Näen toisen siten
miten näen itseni.
Puhun toiselle
siten miten näen itseni.
Kohtelen toista
siten miten näen itseni.
Rakastan toista
siten miten näen itseni.
Teen asioita
siten miten näen itseni.
Uskon siten
miten näen itseni.
Unelmoin
siten miten näen itseni.
Pelkään
siten miten näen itseni.

Surullisena mietin, että näiden silmien kautta katselet minua ja maailmaa...

(ote Veli-Matti Mathlinin runosta "Silmät".)

10.4.2014
Synkronismi... asettautuminen maailmankaikkeuden kosmiseen rytmiin...
Olla kuin tuulessa leijaileva lehti, myötäillen ilmavirtojen liikettä - välillä laskeutuen, välillä jälleen nousten. Keveänä, antautuen... antautuen.

Tätä Luoja-minämme on meille tarkoittanut kutsuessaan meitä inkarnoitumaan tälle planeetalle, tähän kolmiulotteiseen maailmaan. Ja miten olemmekaan unohtaneet kaiken tuon keveyden, samaistuen näennäisiin ristiriitoihin, eläen maailman meille osoittamat kärsimykset todeksi. Voi, mikä saisikaan minut unohtamaan... ja jälleen muistamaan totuuden olemisesta?


1.4.2014 Uuden edessä
Eileen Caddy: Ovi sisimpään:
"Kevät saapuu todellisessa täydellisyydessään. Tämä on Uuden Ajan kevät, ja sekin tulee samalla oikealla täydellisyydellä. Olet osa sitä, se tuo sinulle uutta elämää. Sen mukana tulee loistava täydellisen vapauden ja riemun tunne, tunne siitä, että murtaudutaan pois vanhoista piintyneistä tavoista uuteen, avarampaan tilaan, jossa ei ole rajoituksia. Tunne, kuinka kasvat ja laajenet kaikkiin suuntiin, tunne, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Ole kuin juoksija lähtöviivalla, jalat kuopissa, valmis lähtöön kun lähettäjän merkki kuuluu. Tänä aikana tapahtuu todella paljon kaikilla tasoilla. Muutoksia on tulossa ja sinä olet osa näitä muutoksia, kulje siis niiden matkassa. Ole halukas muuttumaan ja muttumaan nopeasti aina siellä missä tarvitaan. Älä viivyttele äläkä riipu menneessä. Liity nopeiden tapahtumien kulkuun tuntien täydellistä luottamusta ja uskoa."

Näiden kauniiden, kutsuvien sanojen myötä oivallan, että on jälleen hetki päästää irti ja olla valmis, kun kutsu käy... ja olla valmis odottamaan tuota kutsua mistä suunnalta tahansa - se voi jopa yllättää. Muistaen, että kaikella on tarkoituksensa ja oikea aikansa, joten carpe diem - ja olet matkalla!

a6_3.jpg

13.2.2014
Kuka todellisuudessa päättää, mitä teet - sinä itse vaiko sittenkin joku muu? Ajatuksellisestihan olen sitä mieltä, että minähän se tietty teen päätökset omista tekemisistäni, mutta onko todellisuudessa näin? Jospa se sittenkin on joku toinen - se mukava naapuri, jota päätit auttaa kesken kiireesi? Tai ne kurssilaiset, jotka alkoivat kysellä kurssipäivien muuttamista? Vai puolisosi, joka kertoo sinulle olevan KAIKKIEN parhaaksi, jos toimit näin ja näin, vaikka itse olit ajatellut muuta?

Tämä on kilttien ihmisten syndrooma - jossa kukaan muu ei menetä mitään, vain tuo kiltti ihminen menettää oman päätöksensä. Täytyy myöntää, että tätä vikaa minussa on ja nyt olisi osattava kasvaa siitä irti muistamalla, kuka olen ja pysymällä omien päätösteni takana. Jos ajatus toimia toisin syntyy itsestä, silloin se on ok, mutta jos se syntyy "ulkoisten paineiden" kautta - kuka todellisuudessa päättää? Mieti sitä, niin minäkin mietin...

padukas.jpg

6.2.2014
Voihan viiksi - tätä mieltä ja sen oveluutta! Viikko edellisen pohdinnan jälkeen kirjoittelen kesäisen Intianmatkani muistiinpanoja ja mihin törmäänkään! Tyytymättömyys on mielen luonne! Joka kerta, kun saavutat jotain, mieli sanoo: "Saavuta tuo toinen asia." Että taas haksahdin mielen ansaan!!

Tyytyväisyys on illuusio - mieli asettaa tavoitteen toisensa perään. Kun saavutit tavoitteesi, mieli sanoo: "Tee tuo, niin koet tyydytyksen", yhä uudestaan ja uudestaan.

Nautinto ei synny saavutuksista. Nautinnon tulee syntyä työn tekemisestä, elämän elämisestä. Elämän tarkoitus ei ole saavuttaa tyytyväisyys, vaan nauttia työn tekemisen hetkellä, elämää eläessä tässä ja nyt. On kysymys nauttimisesta matkan aikana, ei perille pääsemisestä. Perillepääsemisestä  minne?

Olet jo perillä - itsessäsi juuri nyt - joten nauti ja elä NYT!

a6_2.jpg

31.1.2014
Olo on kuin Shakespearellä: Ollako vaiko eikö olla! Siinäpä pulma. Ollakko missä, millä tavalla ja miten pitkään? Aika epämiellyttävä olo, kuin haluaisi ulos nahoistaan, kohti... mitä?

Nyt kun olen saanut selvitettyä isojen kokonaisuuksien sumaa, joita edessäni vuoden alusta oli ja viimeinen suurempi tehtävä on alkamassa, olo onkin vähän kuin tyhjä... Aivan kummallinen tunne, ei hyvää tyhjyyttä vaan jotain aivan muuta. Se on kuin eräänlaista haikeutta, kenties jonkinlaista pettymystäkin. Mutta mistä?! Onko se sitä, että kun aikaisemmat tavoitteet tulevat saavutetuiksi - olenkin unohtanut asettaa uudet tavoitteet itselleni?

Mietin mikäs minussa on vikana, enkö osaa olla ilman tavoiteitta - olla vain ja nauttia... pelkästä olemisesta. Maya-kalenterin mukaan olen keltainen ihminen ja syntymämerkkini mukaisesti olen aina liikkeessä, tarttuen uusiin haasteisiin ja eläen hetkessä - tehden nopeitakin suunnanmuutoksia. Tämä selilttää pitkälle sitä, että tavoitteellisuus on minulle niin tärkeää, ja eteenpäin meneminen. Tämän haasteen kanssa eläen ja opiskellen kohti alkavaa päivää näissä väärissä nahoissani...

a6_4.jpg

22.1.2014
Miten ihana tunne onkaan, kun jälleen kerran on kuorittu itsestään irtonaiset kerrokset vanhaa pois... tai ei niin vanhaakaan, vain sellaista, joka ei ole minun juttuni juuri nyt. Pitkään olo on ollut kuin laivan uppoamisen jälkeen: kaikki palaset kelluvat siinä pinnalla ja yrität polskia sinne tänne tietämättä, mitä sinun tulee niistä "pelastaa mukaasi", mitkä jättää taaksesi - koska kaikkea ei mukaansa voi ottaa, jos haluaa selviytyä.

Nyt viimein on sellainen hetki, jossa selkeys alkaa nousta ja ymmärrän sen, että ne asiat/ihmiset/toimet, jotka nousevat itsestä intohimon kautta, ovat juuri niitä asioita, jotka on "pelastettava mukaansa". Siis suuri irtipäästämisen hetki hyvin monelta kannalta. Miten vaikeaa on ymmärtää, että toista et voi auttaa, jos hän ei sitä halua. Vaikka kuinka näkisit oikeat tavat toimia, luoda jotain uutta niin, että myös muut voisivat siitä hyötyä - ellei nuo muut sitä ole valmiit vastaanottamaan ja hyväksymään - päästä irti. Tämän olen kokenut tässä viime viikkoina päätä seinään hakatessa, monenkin asian tiimoilta. Jos joku ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi, et sinä sitä saa tapahtuvaksi vaikka mitä tekisit. On se kummallista, miten sitä osaa toisille kertoa näistä asioita ja sitten itse ei osaa elää niitä todeksi omassa elämässään.

Vaikka olen tiedostanut hakkaavani päätä seinään, olen sitä siltikin tehnyt. On ollut tunne, että asiat täytyy viedä loppuun saakka, vaikka sisimmässään tietääkin niiden epäonnistuvan. Ehkä sen kautta se suurin oppi on saatukin, ja siksi se tuntuu niin ihanalta kun viimein on valmis päästämään irti, lopullisesti.
 
Tämä sama näkyy nyt myös näillä sivuillakin, uudistus/vanhan takaisin tuominen, ihan kuinka sen haluan käsittää, liittyy kaikkeen siihen, johon keskityn. Vuoden alusta tiesin, että tämä on kiteyttämisen vuosi, ja tuota kiteyttämistä nyt viimein olen päässyt, ymmärtänyt toteuttamaan. Paljon poistuu, muuntuu, yhdistyy. Niin arjessa kuin omassa elämässä, työssäkin. Siksi pyydänkin sinulta malttia tässä nahkan luomisen prosessissa, kaikki syntyy aikanaan ja juuri oikeassa muodossa - kun osaa olla mielellä sitä sorkkimatta, analysoimatta, järkeilemättä. Kuunnella tunnetta ja toimia sen mukaisesti. Sydämellä. Kiitos itselleni, että olen ottanut tämän haasteen vastaan.
 
img_0834.jpg