Blogi1.9.2017 6.7.2017 "Voisitko kantaa laukkuni autoon?" nainen kysyi. Vein laukun autoon ja palasin auttamaan naista. Hän otti kiinni kädestäni ja kävelimme hitaasti autolle. Hän kiitteli minua ystävällisyydestä. "Eipä tässä mitään", sanoin, "kohtelen asiakkaitani kuten haluaisin omaa äitiäni kohdeltavan." "Oi, olet hieno poika", hän sanoi. Kun pääsimme autoon, hän antoi minulle osoitteen ja kysyi: "Voisitko ajaa kaupungin kautta?" "Se ei ole lyhyin tie", vastasi nopeasti. "Ei se mitään", hän sanoi. "Minulla ei ole mikään kiire. Olen menossa saattohoitokotiin." Katsoin peilistä häntä. Hänen silmänsä kiilsivät. "Minulla ei ole perhettä", hän jatkoi pehmeällä äänellä. "Lääkäri sanoi, ettei minulla ole paljon aikaa." Kurotin mittariin ja suljin sen. "Mitä tietä haluat mennä?" kysyin. Seuraavat kaksi tuntia ajoimme kaupunkia läpi. Hän näytti rakennuksen, jossa hän oli aikoinaan työskennellyt. Ajoimme läpi asuinalueen, jossa hän oli asunut miehensä kanssa naimisiinmenon jälkeen. Hän pysäytti minut huonekalukaupan eteen, jossa oli aikoinaan ollut tanssisali, jossahän oli käynyt nuorena. Välillä hän pyysi hidastamaan jonkin erityisen rakennuksen kohdalla tai kulmassa ja tuijotti pimeään sanomatta mitään. Kun ensimmäiset auringonsäteet näkyivät horisontissa, hän yhtäkkiä sanoi: "Olen väsynyt. Mennään." Ajoimme hiljaisuudessa hänen antamaansa osoitteeseen. Se oli matala rakennus. Kaksi hoitajaa tuli ulos taksin luo heti, kun pysähdyimme. He olivat huolehtivia, seurasivat hänen jokaista liikettään. He olivat selvästi odottaneet häntä. Avasin takakontin ja vein pienen laukun ovelle. Nainen oli jo istuutunut pyörätuoliin. "Paljonko olen velkaa sinulle?" hän kysyi kaivaen käsilaukkuaan. "Et mitään" vastasin. "Sinun täytyy myös tienata", hän vastasi. "On muitakin asiakkaita" vastasin. Ajattelematta asiaa kumarruin ja halasin häntä. Hän halasi takaisin tiukasti. "Annoit vanhalle naiselle ilonhetken", hän sanoi, "kiitos." Puristin hänen kättään ja kävelin hämärään aamuun. Takanani ovi sulkeutui. Se oli ääni, joka tuli elämän sulkeutumisesta. En ottanut asiakkaita enää siinä vuorossa. Ajelin päämäärättömästi ajatuksissani. Koko päivänä tuskin pystyin puhumaan. Mitä jos nainen olisi saanut vihaisen taksikuskin, tai jonkun jolla olisi ollut kiire lopettaa vuoro? Mitä jos olisin päättänyt lähteä tai töötännyt vain kerran ja sitten ajanut pois? En usko, että olen tehnyt mitään tärkeämpää elämässäni. Olemme tottuneet ajattelemaan, että elämämme pyörii isojen hetkien ympärillä. Mutta usein suuret hetket saapuvat tietämättämme, kauniissa paketissa, joka saattaa muiden silmiin näyttää pieneltä. Jollekin pieni hymy tai että välität voi olla tärkein asia moneen hetkeen - kannattaa miettiä sitä, ennen kuin aina oksentaa pahan olonsa ja asiansa muiden päälle...
3.7.2017 "Levolliosuuden kirja: Carita ja Tommy Hellsten": Aito itsensä rakastaminen syntyy tiedostamisen ja tietoisuuden syvenemisen kautta. Kun tiedostaa egonsa, alkaa vapautua siitä. Mitä enemmän siitä vapautuu, sitä enemmän syntyy elämää, joka eletään rakkaudessa. Rakkaus virtaa ihmisessä ja hänen kauttaan, se hakeutuu sinne missä ego ei asetu sen esteeksi. Rakkaus on tavassa, jolla ihminen katsoo lasta, se on tavassa, jolla hän ajaa autoa ruuhkassa, imuroi perjantai-iltana, maksaa kassalle ostoksensa. Se on myös tavassa, jolla hän arvostaa itseään. Jos häntä on loukattu, hän ei ole olevinaan kuin niin ei olisi tapahtunut. Hän ei suojele toista omalta loukkaantumisen tunteeltaan vaan uskaltaa ilmaista sen, vaikka ottaakin hylätyksi tulemisen riskin. Tämä nousee itsensä arvostamisesta, johon rakkaus on hänet johtanut. 26.5.2017 Tämä kevät on ollut aivan hirmuista turbulenssia monessakin suhteessa. Ja tuli tässä huomattua, että keho ei pysy perässä ja kun ei pidä itsestään huolta, niin kehossahan se näkyy. Nyt alkaakin kehon kuntouttamisen kesä: itsensä hyvänä pitäminen ja hoivaaminen. Miten sinä aiot pitää itsestäsi huolta? 1.5.2017 Olen vamis - tule. 3.4.2017 In satsang we are exposing and discarding the unreal. ~ Mooji ... living in this unreal... Satsangissa paljastamme ja raakkaamme pois epätodellisen. Mooji Eläen jollain lailla epätodellisessa juuri nyt... huomaan sen, mutta juuri nyt en pysty sille mitään tekemään. On vain oltava virtauksessa ja osittain suoritettava - luottaen, että suoritus jää ja todellisuus alkaa paljastua, epätodellisen jäädessä pois... 28.2.2017 "I no longer doubt life "En enää epäile elämää
20.2.2017 27.1.2017 26.1.2017 17.1.2017 Juuri tänään tunnen, että rohkeus itsestäni löytyy. 11.1.2017 Ja sitten tein facessa testin "mitä en voi vastustaa" - ja mikä olikaan vastaus?! RAKKAUS. En voi vastustaa rakkautta. Ja tämähän on juuri se teema, jonka kanssa olen pari vuotta kipuillut. Kipuilu on nyt tullut tiensä päähän - se, mitä tulevaisuus tuo, on vielä täysin hämärän peitossa... 9.1.2017 "Jokainen meistä on tehty jumalallisen valon energiasta, joka on puhdasta, ääretöntä rakkautta. Suurin illuusiomme on se, että näemme itsemme toisistamme erillisenä. Rakkaudessa emme ole erillisiä. Siksi rakkaus ei ole jotakin mitä teet; rakkaus on se, joka todella olet. Rakkaus ei ole koskaan jättänyt sinua eikä tule koskaan jättämään; rakkaus on täydellinen, muuttumaton ja mittaamaton. Kaiken sen, mitä elämässämme koemme, on tarkoitettu muistuttavan meitä siitä, että olemme rakkaus. Kysymys kuuluu: Mikä estää sinua kokemasta rakkautta elämäsi jokaisena hetkenä? Mitä sinä odotat?" 2.1.2017 Olen melkoisessa käännekohdassa, koska Maya-kalenterin kolmentoista vuoden syklini päättyy ja huhtikuun puolessa välissä alkaa uusi sykli. Tämän kaiken on aistinut jo marraskuulta saakka, ja voin sanoa että melkoisen rankkaa on ollut päättyvän syklin kanssa. Mutta uusi on jo avautumassa samaan aikaan kun vanha päättyy, ja nyt on katse kohdistettava kirjaimellisesti tulevaan. 18.12.2016 Ote kirjasta "Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin: "Eräänä päivänä hän kohtaa kaverin nimeltä Fred ja uskoutuu tälle. Fred vie hänet pilvenpiirtäjän huipulle. On sateinen ja kylmä päivä, eikä näkyvyys ole kymmentäkään metriä. Fred toteaa, että sumun takana on takuulla upea maisema eikä se lakkaa olemasta, vaikka he eivät sitä näekään. Elämänusko, hän lisää, on sitä että uskoo maiseman olemassaoloon ja siihen että sumun takana on paikka sinulle. Tällä hetkellä pidät itseäsi pienenä ja mitättömänä mutta jossain kaiken tuon harmauden takana on sinulle varattu paikka, jossa olet onnellinen... Älä siis arvioi elämääsi sen perusteella, mitä olet tänään, arvioi sitä ajattelemalla tuota paikkaa, jonka kyllä lopulta saat, jos vain todella yrität etkä fuskaa..." 2.12.2016 Ja kuinka ollakaan, JUURI oikeaan aikaan olen osannut varata ajan itselleni ystäväni antamaan jalkahoitoon - tunsin, kuinka minulle luotiin uudet jalat, joilla lähteä kulkemaan kohti avautuvaa uutta elämää; vahvat jalat astua uuteen ja rohkeus kulkea katse eteenpäin suunnattuna. Toivon näiden jalkojen vievän minut kohti unelmiani, kohti onnea, onnellisuutta. 23.11.2016 18.11.2016 14.11.2016 "Ajattelepa" sitä... 11.11.2016 Munkki laski peilin selästään ja osoitti pappia. Sitten hän sanoi: “Käytän sitä hankalina aikoina. Katson siihen ja se näyttää minulle ongelmieni lähteen – samalla lailla kuin ratkaisut ongelmiini. 10.11.2016 "Yksi egon suurimmista ansoista on tyytymättömyys. Ego on aina tuomitsemassa, ja kritiikillään se täyttää mielemme epäilyksellä ja päättämättömyydellä." 2.11.2016 Miten sinä koet tämänhetkiset energiat ja oman olosi? 1.11.2016 28.10.2016 26.10.2016 18.10.2016 Mukana oli myös erittäin avaava video siitä, miten pidämme kynsin hampain asioista kiinni, emmekä osaa päästää irti... Vilkaisepa tätä! 10.10.2016 James jatkaa: "Ajatus rakentuu energiasta, väristä, tiheydestä ja muodosta, ja sitä ohjaa aikomuksemme. Olemme ajatustemme seurausta. Jos ajatuksesi ovat jatkuvasti täynnä syyllisyyttä ja pelkoa, tulokset osoittautuvat elämässäsi negatiivisena käytöksenä ja tilanteina. Kysy itseltäsi elämäsi viimeisimmistä tapahtumista. Mikä oli hyvää? Mikä oli negatiivista? Mitä sinä sanoit? Mitä toinen henkilö sanoi? Arvioi vastauksiasi. Ole rehellinen. Kysy sitten itseltäsi: “Millaisesta energiasta pidän kiinni juuri nyt uskomusjärjestelmissäni, käyttäytymismalleissani, tunteissani ja ihmissuhteissani, joka ei palvele korkeinta parastani?” 7.10.2016 Ystäväni hienosti sanoi, että "Nii'in, kun sinuun ei voida enää koskea ja satuttaa suoraan, se tapahtuu lapsen kautta" - lapseni on suostunut olemaan sijaiskärsijä, joka nostaa tämän asian tunteen minussa esiin. Tai me "vanhanajan ja -energia" ihmiset ajattelemme sen näin, mutta kuten Sonja sanoi, uudenajan lapset eivät koe sitä näin, vaan he kokevat sen vain tehtävänä, joka täytyy tehdä. Tulevia lokakuun päiviä "odotellessa"... mitähän vielä nostetaan esiin? Tämä on kuin aikaa, jossa jyvät seulotaan akanoista - mikä/kuka jää, mikä/kuka lähtee... Voin sydämestäni suositella Sonjaa, jos haluat päästä kiinni unelmaelämästäsi ja/tai haastavassa ihmissuhteessa eteenpäin; minulla ainakin toimii! 29.9.2016 Parisen vuotta sitten oivalsin, että jos yritän mielen kautta (lue: rahantulon kautta) rakentaa ryhmiä, ne eivät toimi eli ei osallistujia. Kaikki tämä täytyy tulla toista kautta. Ja kas, tilannehan muuttui kummasti. No vastuutahan olen tottunut kantamaan jo lapsuudestani saakka tänne viisikymppiseen asti, ja liiankin kanssa, sen olen (karvaasti) saanut kokea. Hyvin pitkälle talous on ollut jo useamman vuoden minun harteillani, tai olen sen ottanut harteilleni taitaa olla oikeampi sanamuoto. Nyt mieheni on jättänyt oman yritystoimintansa ja siirtynyt palkkatöihin. Tänään aamupäivällä oivalsin, että hei! Minullahan on nyt mahdollisuus olla hetki kotiäitinä ja heittää taloudesta kantamisen huoli pois harteilta. Tilanne tähän asti on ollut se, että arkipäivät menevät yritykseni asioiden pyörittämisessä, joista iso osa on sellaista, joka ei tuota suoranaisesti mitään. Ja mitä päivästä on jäänyt jäljelle, se on käytetty perheen ja kodin huoltoon. Huonoa omatuntoa tästä kärsineenä ajattelin, että nyt tämä elämänpyörä saakin käännähtää ihan toiseen suuntaan: käytän suurimman osan arkipäivistäni perheen ja kodin huoltamiseen ja jos jotain jää, se menköön yrityksen asioiden hoitamiseen. Eli minun ei tarvitse koko ajan miettiä, että millaista iltaa, tapahtumaa, koulutusta pitäisi rakentaa, jotta saamme jokapäiväisen leipämme. Mistä moinen oivallus, joka ajatuksena on järjen tasolla ihan normaali, mutta joka ei ole aiemmin mieleeni putkahtanut? Tunnen, että jollain lailla on tämä "pakettini" muuntumassa, monessakin mielessä. Minua on puraissut urheilukärpänen "pahemman" kerran - olen nyt kaksi viikkoa käynyt Laviksessa (=lavatanssijumpassa) kolme kertaa viikossa ja ah! tuota nautintoa, kun hiki virtaa ja voi "ylittää" itsensä jaksamisen kautta. Uskon, että tämän fyysisen kehon rankemman herättelyn kautta on jotain kehon tasolta vapautunut ja uusi pääsee pyrkimään pintaan... oivallusten, ideoiden ja irti päästämisen kautta. Ties kuka täältä onkaan kuoriutumassa! ...tuntia myöhemmin... 25.9.2016 Siispä tarkkana siinä, mitä ajattelet... 21.9.2016 Meillä jokaisella on oma arvomaailmamme, tiedostammepa sitä tai emme. On hyvä ajoittain miettiä omaa arvomaailmaansa ja saatat yllättyä löydöistäsi. Ajelin eilen ystäväni luokse yhteistä lenkkeilyä varten ja kävin miettimään omaa lavis-harrastustani (lavis - lavatanssijumppa; suosittelen!). Vuosi sitten, kun aloitin harrastuksen ystäväni suosituksesta olin erittäinkin huonossa rahatilanteessa. Joka kerta, kun kymppikortti loppui ja tuo viisikymppinen piti sijoittaa, se kirpaisi aika tavalla - sillähän olisin saanut viisihenkiselle perheelleni jo muutaman päivän ruoat. Nyt kun ajattelen uuden kortin lunastamista, ei mielessäni edes käy ettenkö sitä ostaisi -> Haa! Laviksesta on tullut minulle arvo! Ja kun arvoista on kyse emme näe esteitä, vaan kuljemme niitä kohti läpi risukkoisemmankin polun, olivatpa ne sitten materiaalisia arvoja tai ei-materiaalisia. Tehtävä tälle viikolle: käy läpi elämääsi ja mieti, millaiset asiat ovat sinulle arvoja. Saatat yllättää itsesi. Myös parisuhteessa olisi hyvä käydä nämä arvot yhdessä läpi - jotta olettamuksista ja väärinkäsityksiltä vältyttäisiin... 19.9.2016 Nyt on kuitenkin olo mitä parhain, tästä kohti uuden viikon seikkailuja. Mieli on vireä, kehokin on nyt levännyt ja palautunut tähtitaajuuksilta taas maan taajuuksille = ) 15.9.2016 Perjantaina olimme Planetaariossa akustiikka-tsekkauksessa, kaikki taiteilijat: minä, Päivi Kaskimäki, Kata & Tuuli -duo sekä Antti Reini - voi miten charmikas Antti onkaan! (Antti, jos joskus luet tämän: kaikki Reijo Mäen kirjat lukeneena voin vannoa, että olet JUURI OIKEA Vareksen rooliin!) Tuntui aivan sanoinkuvaamattoman mahtavalta olla tuossa akustiikassa, tähtitaivasesitys päämme päällä pyörien, kristallikulhojen värähtelyiden upeassa tilassa ja sielusta nousevan äänen turbulenssissa! Voin käsi sydämellä vakuuttaa, että tästä tulee ennenkokematon elämys jokaiselle osallistujalle - niin esiintyjille kuin yleisölle. Viikonloppu jatkui tästä Viisas elämä -messuilla Tampere-talolla, josta uupuneita kollegani kanssa saavuin sunnuntaina iltamyöhään, väsyneenä kotiin. Ja mitä maanantaina edessä: tiskiallas täynnä tiskiä, vaatekasoja siellä täällä, lasten jäljiltä paikoilleen laitettavia tavaroita, pyykinpesua, kaupassa käymistä, illaksi perheelle ruoan suunnittelemista... Älkää nyt luulko, että mieheni vain olisi laiskotellut koko viikonlopun - hän oli lauantaina töissä, josta hän suoraan suunnisti partiolippukunnan käsityöläismarkkinoille tarkoitettuja lohileipiä tekemään. Ja sunnuntaina olivat paistaneet kuulemma useamman sata kappaletta muurinpohjalettuja markkinaväelle... Any way, kaiken tämän arkisen askareen lisäksi oli kirjanpito tekemättä, jonka "eräpäivä" oli siis maanantaina, messuilla saadut yhteydenottopyynnöt sekaisena kasana muiden laskutettavien asioiden, kulukuittien seassa, sähköpostit lukematta kolmelta päivältä... Yritin reippaasti selviytyä kaikista, mutta ihminen on "rajallinen"; osa jäi tekemättä ja tietenkin yksi niistä oli ALV-ilmoitus, joka siis myöhästyi ja josta tulisi sakkoa, kiitos verohallinnon joustavuuden. Nyt istun koneeni ääressä, liput ja laput siinä järjestyksessä, että voin niitä alkaa kirjanpito-ohjelmaan hakkaamaan. No, kun kesken on ystäväni minulle lainaama kirja (Kerro minulle jotain hyvää; Jojo Moyes - LUE IHMEESSÄ, siihen jää koukkuun) ja joka tuolla yöpöydällä huutelee kuin piilopullo, on aika vaikea keskittyä oikein mihinkään; kirja on niin koukuttava, että sitä ei voisi käsistään laskea. Mikä ihme siinä on, etten voi suoda itselleni muutamaa ansaittua lepotuntia ja heittäytyä vain sohvanpohjalle kirja kädessäni! Oikea orjapiiskuri olen, itseäni kohtaan - tee, tee, tee, saa aikaan, ole tehokas, ole tehokas. Vaikka tämän tiedostankin, istun silti tässä koneella ja annan kirjan huhuilla kuuroille korville. Nyt teen kirjanpidon valmiiksi, ja sitten aion nostaa jalat pöydälle ja hukuttautua tarinaan! 5.9.2016 1.9.2016 Nämä hienot, pysäyttävät sanat pongahti eteeni James Van Praaghin marraskuussa ilmestyvästä kirjasta, jota olen kääntämässä - The Power of Love. Taas on ihan mahtitekstiä tulossa! 30.8.2016 Kuukausi on vaihtumassa, myös energiat ovat vaihtumassa. Jos mahdollista, tartu nyt hetkeen ja ota asiat käsittelyyn - tässä energiassa niistä selviää nopeammin kuin tulevina kuukausina. Tiedän, vaikeaa se on, mutta latteasti sanottuna "lopussa kiitos seisoo"... usko pois. 27.8.2016 Kotimatkalla alkoi v-tuskäyrä nousemaan ja kotona huomasin olevani todella ärtynyt ja epäsosiaalinen - olisin halunnut vetäytyä omaan erakkoluolaani. Aikani kärsittyäni aloin ihmettelemään mistä ihmeestä tämä tunne nousi. Tein omanlaiseni harjoituksen, jossa oivalsin, että olen tyytymätön ulkoisiin olosuhteisiin, kapinoin niitä vastaan. En halua, että asiat ovat näin. Ja tästä sitten nousi tuo ällö tunne ja ärtymys... ja heti oivallettuani tämän, koko tunne katosi. Annoin periksi, luovutin - ymmärsin, etten voi taistella ulkoisia olosuhteita vastaan enkä varsinkaan niitä muuttaa; ainoa, jota voin muuttaa, on oma suhtautumiseni tilanteeseen -> päästin irti. Ja johan helpotti! Kummallista, miten joskus ajautuu tilanteisiin, jossa ei huomaakaan mielen vievän kuin pässiä narussa... kuitenkaan koskaan ei ole liian myöhäistä huomata tätä ja ottaa jalat alleen ja karata! 24.8.2016 Kuinka monesti meillä on mahdollisuus tavoitteettomuuden tilaan; aina on arjen haastetta olla siellä ja mennä tuonne, saattaa tämä päätökseen ja aloittaa tuo, tehdä sitä ja tehdä tätä, pitäisi sitä ja pitäisi tätä mutta kun ei ehdi... Arki luo oman haasteensa, eikä se mitään helppoa ole toimia "mielettömänä". Ja siinäpä se meidän elämän läksymme onkin - tavoittaa mielettömyys! 19.8.2016 Äsken ripustaessani pyykkiä narulle (VIIMEIN sai taas ulos kuivumaan!) yhtäkkiä pälähti mieleeni, että morfogeneettisessä kentässä (meitä ympäröivissä energiakentissä ja -verkoissa) on jotain muutosta meneillään, ja osin se on saanut ampiaiset käyttäytymään oudosti. Joka näyttäisi vielä jatkuvan, koska äsken katselin yhden yksilön käveleskelyä pitkin kirjoituspöytääni... Saapa nähdä, koska me ihmiset alamme reagoimaan ja kuka milläkin tavalla... 18.8.2016 Uusi tekee tuloaan ja on ihanaa olla luomassa jotain ihan uutta... malttakaa vain odottaa, kaikki julkistuu sitten aikanaan. Ensimmäinen työviikko näyttää menevän koko kesän aikana kertyneiden rästitöiden parissa, kunnes pääsen kiinni "oikeisiin" töihin". Mutta kerrassaan ihana fiilis ja tarmo on päällä - TARTTUA TÖIHIN! 16.8.2016 Oivalsin tuossa päivänä eräänä, kun makasin maaseudulla vanhan navetan takana - suurella nurmikentällä, katsellen taivasta ja vain ollen... ei aikatauluja, ei tehtäviä, lupa olla... hiljaisuus, vain valkeat pilvet lipuen taivaalla, muutama pääskynen liitäen korkeuksissa... ja kärpäsen surinan hipaistessa kuuloaistiani sen kiitäessä ohitseni... Oivalsin olevani tyhjyydessä. Ja mitä tuo tyhjyys on? Se ei ole hyvä eikä huono, iso tai pieni, positiivinen tai negatiivinen - se vain on. Ja silti sen tuntuu... hyvältä. Ja oikealta. Ja siinä hetkessä, kun oivalsin olevani tyhjyydessä, putosin tuosta tilasta pois, ulos, takaisin tietoiseen olemiseen. En osannutkaan arvata, että näitä olemisen tiloja voi olla näin monia. Ja että ne voidaan kokea hyvinkin eri tavoin. Anna itsellesi lupa vaipua tyhjyyteen, lipua olemattomuuteen - vain ollen. 11.8.2016 Täytyy sanoa, että aika luottavainen olen lasteni ja heidän tekemisten suhteen (ja tämän voi täysin allekirjoittaa ystäväni), nyt aloin olla hieman huolissani. Sanoin pojalle, joka räpläsi vielä puhelintaan rannalla, että mene nyt sinne veteen ja sano niille, etteivät ole niin kaukana rannasta. Ja poikahan meni. Jonkin ajan päästä mieheni kanssa tähyiltyämme (ja vaikka koko ajan olimme yrittäneet pysyä kärryillä missä lapsikatraamme oli) aloin huolestua vähän enemmän. He olivat ajautuneet sivusuunnassa jonkin matkaa ohi varsinaisen uimaranta-alueen ja näimme vain pieniä päitä silloin tällöin nousemassa pintaan, jälleen häviten. Silloin huolestuin todenteolla ja pelkokin nousi jo pintaan. Sanoin miehelleni, että meidän on jommankumman mentävä nyt vaatteet päällä tuonne hakemaan lapsia - ja pian kahlasin kesämekossani ja topissa syvemmälle ja sivusuuntaan. Tuntui, että he olivat aina vain kauempana ja kauempana, ja rannasta käsin näytti, ettei siellä voi olla kovin matalaa enää kun olivat niin pitkällä. Pärnussa, kuten Helsingissäkin, oli viime viikonloppuna Weekend-festarit ja siihen rannale, jopa veteen vyötäröön asti oli rakennettu metalliaitaa. Sitä purkamassa oli kaksi miestä, ja heidät saavutettuani olin jo lähes paniikissa. Niin pahalta tilanne minusta vaikutti, luottavaisesta ihmisestä. Kysyin onko täällä hengenpelastajaa, he nostivat olkapäitään tietämättöminä ja kerroin lapsieni olevan tuolla liian kaukana ja en tiedä jaksanko itse sinne saakka. He lähtivät kahlaamaan (vaatteissaan) lapsia kohti, minä perässä... Ja viimein olin niin lähellä, että sain heidän huomionsa kiinnitettyä. Heillä ei ollut mitään hätää, edes seitsenvuotiaalla. He eivät vain olleet tajunneet hyppiessään aaltojen mukana kulkeutuneensa miltei kilometrin verran sivusuunnassa... Mikään ei ole itsestään selvää, siitä saamme ajoittain muistutuksia, ellemme osaa tuota teemaa muuten arvostaa ja muistaa. Liian helposti luotamme, että asiat ovat niin kuin ovat ilman mitään omaa ponnisteluamme - ja arvostustamme. On hyvä pysähtyä ajoittain ja miettiä, mitä elämässämme olemmekaan savuttaneet - niin aineellisesti kuin aineettomastikin - ja kiittää tuosta kaikesta. Mikään ei ole elämässämme itsestään selvää. 3.8.2016 Luulen, että syynä on turhautuminen. Kun tietty raja on ylitetty, "tekijäihmisen" on todella vaikea olla tekemättä ja samalla läsnäolossa. Alkaa turhautuneisuuden tunteet, vaikka niitä ei ensin siksi tunnistakaan, tunnistaa vain ärtymyksen. Ja jos mielen tarinoita alkaa kuuntelemaan, se voi johtaa vaikka mihin - olettamukset, luulottelut, liioittelut, vertailut - mitä keinoja kenenkin mieli käyttää saavuttaakseen haluamansa; saadakseen meidät pois läsnäolon tilasta ja luottamuksesta. Mikä tähän siis lääkkeeksi? Olet juuri antanut itsellesi luvan vain olla - ja pian alatkin oireilla turhautumisen kautta omaa epämukavuuttasi. Josko kyse olisikin siitä, että kun tuo tunne nousee, oletkin jo "täyttänyt varastosi", "ladannut akkusi", "tankkaus on suoritettu", ja onkin jo aika aloittaa aktivoituminen - kenelle se sitten mitäkin tarkoittaa, käytännössä. Turhautuneisuudessa ei ole terveellistä velloa pitkiä aikoja, sillä voi olla hyvinkin tuhoisia seurauksia. Joten taidankin "ottaa lääkettä" ja kokeilla, toimiiko se... 1.8.2016 Joku tapahan meillä jokaisella on "nollata" itseämme, kenellä se on metsässä juokseminen, kenellä pään täyteen vetäminen, kenellä Beckin töllöttäminen toosasta. Joku tietty voi olla "terveellisempi" ja suositeltavampi kuin toinen... mutta itsehän huvimme valitsemme - ja kannamme seuraukset. Viikonloppu ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä raskas, vaikka nollaamista kaipasinkin, vaan prosessit olivat niin vahvoja ja itseänikin siellä käsittelin ja prosessoin. Ja moni meistä sanoi, että ihan fyysisellä tasollakin puhdistumista tapahtui - joku sanoi "pissankin haisevan erilaiselta = )) Ja nyt tuntuu, elokuun ensimmäisenä päivänä, että joku uusi ovi avautui: energiatila tuntuu erilaiselta ja... en osaa sitä sanoin kuvata. Uusi sykli alkamassa, mitä se tuokaan tullessaan... avosylin sitä vastaanottamassa!
James Van Praagh - Sielun Taival, opastavat kortit 28.7.2016 Suosittelen kokeilemaan - se kannattaa! 25.7.2016 Taas ollaan jonkinlaisella uuden kynnyksellä ja jotain uutta maailmankaikkeuden tasolla ollaan luomassa, tämänkin yksilön kohdalla. Muutos on käynnistynyt jo, ja sen tuntee ihan energiatasolla. Kaikki varmasti tuntee sanonnan "Suutarin lapset..." jne. Voitko kuvitella, olen markkinointitradenomi ja minun oli turvauduttava ulkopuoliseen apuun OMAN markkinointisuunnitalman luomisessa! Ihan hävettävää tämäkin myöntää! Mutta olen kyllä kokenut aika monessa asiassa tuon sanonnan 100 % paikkansapitävyyden: miten se on niin vaikeaa nähdä niitä omia asioita ja saada ne järjestykseen... No, suunnitelma on nyt luotu ja sitä kesälomalta palattua toteuttamaan = ) Kokeilin viikonloppuna ihan uutta tapahtumaa ja kohderyhmää näille tuotteilleni (kirjat ja kortit) - olin Imatran yöt -tapahtumassa mukana (Robin, Tuisku, Tuure, Vesala, jne.). Upea tapahtuma ja erittäin hyvin järjestetty - asiakaskunta vaan ei ollut minulle oikea. Siellä kaivataan vain musiikkia ja syötävää; siksipä myinkin kaksi pakettia jaksamisleipää... muttei ihan riitä kuluja kattamaan. Tulihan kokeiltua ja hienoa festarikokemusta rikkaampana tässäkin kirjoittelen. Jotain uutta myös käännösrintamalla; James Van Praaghilta ilmestyy marraskuussa uusi kirja, jonka suomennan "Sielun seikkailut" ja "Sielun taival -opastavat kortit" -tuotteiden jatkoksi. Kirjan nimi on herkullistesti "Rakkauden voima"... Ja kirjaan kuuluu myös ihanan rakkaudelliset kortitkin, jotka tulossa... Miten maltankaan viettää lomaa, sormet jo syyhyäisi näppikselle! 11.1.2016 Vanhan itämaisen tarinan mukaan ihmiskunnalla oli aikojen alussa sama viisaus kuin Jumalilla. Koska ihmiset olivat jo silloin enemmän kiinnostuneita maallisista asioista ja huvituksista, päätti ylijumala lopulta piilottaa ihmisiltä viisauden paikkaan, josta vain rohkeimmat ja päättäväisemmät saattaisivat sen löytää. "Kaivetaan se maahan", ehdotti yksi jumalista. "Se ei käy", ylijumala vastasi. "Monet ihmiset kaivavat maata ja voivat löytää sen". "Mitä jos upottaisimme viisauden valtameren pohjaan", toinen ehdotti. "Ihmiset löytävät sen sieltäkin, kun oppivat sukeltamaan". "Piilotetaan viisaus maailman korkeimman vuoren huipulle", ehdotti kolmas. "Ei myöskään sinne", vastasi ylijumala. "Ihmiset kiipeävät joka paikkaan ja löytävät sen sieltä". "Minulla on parempi idea. Piilotetaan viisaus ihmiseen itseensä. Harvat ymmärtävät etsiä ja katsoa omaan sisimpäänsä". Aikojen alussa näin tehtiin ja yhä sama viisaus on sinne edelleenkin piilotettuna ja odottaa etsijäänsä.
 3.12.2015 MENNYTTÄ ET VOI MUUTTAA ETKÄ TULEVAA RATKOA. ELÄ - TÄSSÄ JA NYT. 7.5.2015 Tyyneysrukous Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. 15.4.2015 "Hyvin varakas mies kuoli ja tapaa Pyhän Pietarin taivaan portilla. Pyhä Pietari saattaa hänet portista ja välittömästi mies viedään taivaan kauneuteen ja ylenpalttisuuteen. Kaikkialla miehen ympärillä on kartanoita väreissä ja valossa kimallellen, siellä on loistavia niittyjä ja henkeäsalpaavia puutarhoja. Mies sanoo Pyhälle Pietarille: ”Tämä näyttää ihan joltain omistamaltani tilalta. Tiedätkö, olin yksi varakkaimmista ihmisistä maapallolla ja minulla oli tällaisia kartanoita kaikkialla. Minulla oli satojen henkilöitä töissä tehden kaiken minulle.” Pyhä Pietari ei vastaa, mutta jatkaa miehen ohjaamista alas tämän uuden maailman polkua. Polun jatkuessa mies alkaa vaatia, että Pyhä Pietari näyttäisi hänelle hänen uuden talonsa. Mies on varma, että sen täytyy olla yksi niistä uskomattomista kartanoista, joita hän on nähnyt. ”Missä minun taloni on? Missä se on?”, hän kysyy. Pyhä Pietari vain pyytää miestä seuraamaan, ettei sinne ole enää pitkä matka. Heidän jatkaessaan polku kapenee ja askelmia on vaikeampi nähdä. Mies myös katsoo ympärilleen ja huomaa, että majesteetilliset kartanot ovat muuttuneet keltaisiksi ja että siellä on mutapalstoja. Kartanot ovat jääneet ja nyt heitä ympäröi pienet mökit. Yhtäkkiä mies pysäyttää Pyhän Pietarin ja sanoo: ”Hei, missä minun taloni on? Olet varmasti kääntynyt väärään suuntaan.” Pyhä Pietari hymyilee ja sanoo: ”Vain muutama askel ja olemme perillä.” Mies oli todella hämmentynyt ja ajatteli välittömästi, että Pyhä Pietari oli sotkenut hänet johonkin toiseen sieluun. Hän tuli vihaisemmaksi katsellessaan ympärilleen nähdessään mökkien vaihtuneen pieniksi majoiksi. Itsepintaisesti mies kurkottaa kohti Pyhää Pietaria tarttuen hänen käteensä. ”Hei, missä minun taloni on? Mennään takaisin!” raivostunut mies huutaa. Pyhä Pietari hymyili ja osoitti rikkinäistä puu- ja kartonkikasaa vähän matkan päässä. Hän sanoi miehelle: ”Täällä, tuo on sinun talosi.” Mies tiesi, että Pyhä Pietari oli erehtynyt ja sanoi hänelle niin. ”Onko tämä jokin vitsi? Etkö tiedä, kuka olen?”, hän kysyi. Pyhä Pietari katsoi miestä ja vastasi kohteliaasti: ”Tämä on uusi talosi. Me pystyimme rakentamaan sen niistä materiaaleista, jotka sinä meille lähetit.” 13.4.2015 30.3.2015 23.2.2015 Kiitos luennoitsijoille, teitte hienoa työtä jakamalla osaamistanne ja hyvää oloanne niin monelle - useat messukävijät viettivätkin KOKO PÄIVÄN kanssamme! Nämä messut olivat kuudennet, eli ensi vuonna saamme seitsemän vuoden syklin täyteen... saa nähdä, mitä meillä silloin onkaan mukana! 2.3.2015 Yhä vielä tuo levy on suosikkini, vaikkei enää niin herkästi saakaan tunteita nousemaan pintaan kyyneleiden muodossa. Samulin uusin levy - ostettuna sekin - ei saa samanlaisia tunteita nousemaan, mutta onhan levyjen energiakin toisistaan poikkeava. Mutta tämä yksi kappale, Ei ole tietä, se on ehdoton suosikkini. Olin kuunnellut levyä jo muutaman kuukauden silloin sun tällöin, mutta vasta tullessani Mikkelistä messuilta iski tuo kappale sanoillaan "suoraan suoneen". Suosittelen, että kuuntelet tätä kappaletta, ja kuulostelet miltä se sinusta tuntuu sanojensa kautta. Samuli Edelman - Ei ole tietä (levyltä Mahdollisuus), sanat Mariska
Sä sanot että tarviit jonkun joka näyttäis suuntia sulle Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään se aivan sama on, et löydä sä ketään joka auttaa vois ja perille sut tois. Sä haluut valaistuu ja olla täysin vapaa
mut silti muilta kysyt lupaa siihen et huomaakaan kuinka sä etsit turhaan sun ainoo vapauttajasi oot sinä itse avaa sun silmät, käännä katse sisimpään vastaus on kirkas ja kuolematon Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään se aivan sama on, et löydä se ketään joka auttaa vois ja perille sut tois... Tuo kamppailusi loputon hetkien haaskausta on
et koskaan voittamaan sä tuu kun ei oo mitään taisteluu hei ei oo muita, ei oo sua ei oo muita ei oo sua... Ei ole tietä, ei oo yhtään mitään
voi askelees suunnistaa länteen tai itään se aivan sama on, et löydä sä ketään joka auttaa vois ja perille sut tois... Eniten tässä minuun iski kohta "et koskaan voittamaan sä tuu, kun ei oo mitään taisteluu..." Toinen herättävä kohta on "voi askelees suunnistaa länteen tai itään - se aivan sama on..." 22.1.2015
Uusia tuulia... Todella tuntuu, että vuosi 2015 on uusien tuulien vuosi. Meillä on keittiössä pienoinen liitutaulu, johon heti vuoden alussa tulin kirjoittaneeksi "Tulevaisuuden vuosi 2015". Ja aika sattuvasti taisi osua sanat kohdalleen... jotenkin sen vain aistii, että tulevaisuus siellä tekeytyy - riippuen miten itse elämäänsä havainnoi ja elää - mitä siitä syntyykään, sen edestämme tulemme löytämään.
Itse olen ollut oikeastaan jo kahden vuoden ajan vetäytyneenä itseeni ja tutkistellut vähän joka suunnalta olemuspuoliani - ja työstäen niitä. Siksi en juurikaan ole kirjoitellut sinulle viestejäni, toki tapahtumin ym. välittämisen olen hoitanut, mutta tämä muu puoli on ollut tauolla. Nyt tuntuu, että jotain alkaa ihan konkreettisella tasolla tapahtumaankin. Siksipä tässä sinulle tätä viestiä kirjoittelenkin = ))
Minulla avautui marraskuun lopulla henkinen kirurgia - aivan yllättäen. Tehdessäni hoitoa Päiville, hän alkoi kyselemään mitä minä oikein käsilläni teen. Vastasin, etten mitään, tässä ne vain vatsan päällä ovat. Pian hän kysyi uudelleen, että oletko varma, ettet tee mitään sormillasi. Vastasin että en, en. Päivi totesi, että tämä on kuule nyt sitä henkistä kirurgiaa, mistä hän on kuullut, ei tämä mitään muuta voi olla. Muutamien harjoitusten ja hoitojen jälkeen asia on varmistunut ja uskallan siitä nyt sinullekin kirjoittaa. En ole missään vaiheessa itse ollut kiinnostunut tästä aiheesta, joten en ole asian tietopuolesta lainkaan perillä. Nyt koittaakin aika, jolloin minun "täytyy" alkaa hieman perehtyä asiaan tarkemmin, vaikka haluankin intuition olevan se, joka ohjaa.
Olen tehnyt kaukohoidon Eva Terälle Ruotsiin, ja hän on ollut Casassa, Brasiliassa (jonne tehdään järjestettyjä matkoja) henkileikkauksissa. Evan kannustamana voin kertoa, että hän tunsi aivan samaa tuossa kaukohoidossa tapahtuneessa leikkauksessa kuin siellä Brasiliassa olleessaan. Eli epäilylle ei jääne enää sijaa... Eva kertoi, että on ihmisiä, jotka eivät sielläkään tunteneet yhtään mitään, osa koki kotiinpaluunsa jälkeen jossain vaiheessa että "ai, eihän minulla enää ole sitä ja sitä" - osa ei koe/huomaa yhtään mitään. Ja aivan samahan se on ns. "tavallisessa" energiahoidossakin - osa kokee, osa ei. Kuitenkin voimme olla varmoja, että jotain energeettisellä tasolla tapahtuu.
Kartuttaakseni kokemusta ja vähän tietoakin, aloitan tähän liittyvät harjoitushoidot. Hoidon voit vastaanottaa hoitotilassani Kallioniementiellä Kouvolassa tai kaukohoitona kotonasi. Hoidon hinta on 40 € (n. 1 h) ja aikaväli, jolla voit näihin harjoitushoitoihin tulla on 26.1.-20.2. Tämän jälkeen hoidon hinta on 60 €, normaali hoitoni hinta. Toivon myös, että saisin sinulta muutamien päivien, viikon jälkeen palautetta olostasi ja tunnelmistasi. Melkein jokainen, joka tämän hoitoni on vastaanottanut, on ollut todella väsynyt useampien päivien ajan.
Avoimin silmin tässä hetkessä astellen, siinä paras ohje jota elämässään voi noudattaa.
Kevään aikataulun oletkin jo saanut, jotain yksittäisiä iltoja on tulossa - kunhan vain pääsen jälleen vauhtiin. Todella tämä alkuvuosi tuo eteen karsimista, niin arkisissa asioissa kuin vähän henkisissäkin, ulkoisessa kuin sisäisessäkin elämässä. Yksi ihana asia odottaa toteutumistaan, siihen liittyy riippukeinu ja itseensä käpertyminen, pysähtyminen, täällä Ritarihuoneella. Kerron siitä lisää, kun on sen aika.
Kiitos, että saan jakaa kanssasi omaa kasvuani - toivottavasti saamme molemmat kasvaa, rinnakkain!
2.1.2015
Muutoksen tuulet on aistittavissa - tunnetko sen? Suuretkin muutokset ovat mahdollisia, jos vain olemme siihen valmiit. Kyse onkin rohkeudestamme, mitä askelia uskallamme ottaa? Paljon hyvää on meille tarjolla, jos luotamme itseemme, katsomme olevamme sen arvoisia ja kiitollisena vain otamme vastaan, epäilyttä. Anna siis itsellesi mahdollisuus ja ole valmis ottamaan askel tuntemattomaan... Eileen Caddy: Ovi sisimpään - 27.10.
"Uusi suunnitelma on kuin sisälle lämpimään kylvetty siemen. Tainta ei voi viedä suoraan ulos lämpimästä sisäilmasta ennen kuin se on riittävän vahva kestämään ulkoilman olosuhteet. Näin on myös uusien suunnitelmien laita; niitä ei voi nostella esiin kuin taikuri vetää jäniksen hatusta. Sen muotoutuminen vaatii aikansa, sitä on kokeiltava jonkun toisen kanssa ennen kuin sen voi näyttää muille. Sen luominen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja rakkautta, se vaatii omistautumista ja antautumista. Juuri tätä tapahtuu kaiken aikaa Uuden ajan myötä. Kaikki on todella uutta. Paljon uusia suunnitelmia ja ajatuksia muotoutuu, jokaista on tutkittava, ymmärrettävä, rakastettava ja vaalittava. Kun olet Uuden Ajan kynnyksellä, sinun on tartuttava asioihin pelotta ja kokeiltava uusinta uutta." 29.9.2014
Aivan huima viikonloppu takana! Hiljaisuuden retriitissä pohdimme sitä, mitä elämästämme puuttuu, jotta se olisi täydellinen elämä. Mietimme mitä täydellinen elämä omalla kohdalla tarkoittaa... ja mikä estää meitä elämästä tuota täydellistä elämää. Ja lopputulemana jokainen oivalsi, että muutos alkaa itsestä ja vain me itse voimme vaikuttaa siihen, elämmekö tuota täydellistä elämää vai emme. Miten helppoa onkaan osoittaa sormella kumppaniin, työtoveriin, ystävään - kun sinä olisit toisenlainen niin minäkin voisin paremmin. Me itse olemme vastuussa omasta voinnistamme, ei mikään ulkoinen olosuhde, toisen tapa käyttäytyä. Käy siis läpi elämääsi ja mieti, millaisen elämän sinä haluaisit itsellesi? Mitä tekijöitä haluaisit poistaa nykyisestä elämästäsi? JA SEN JÄLKEEN RYHDY TOIMEEN! Älä jää odottamaan, että joku toinen tekee jotain, joku toinen muuttaa tapaansa käyttäytyä tai reagoida - onnen avaimet ovat sinun omissa käsissäsi! Ja sitten ei muuta kun toimintaa!!!
30.6.2014
Miksi meidän on niin vaikea hyväksyä sitä, että emme saa valmiita vastauksia ongelmiimme, suoria toimintaohjeita kanavointien kautta, "pahan vapautusta" energiahoidoissa? Miksi emme ymmärrä, että jos samat asiat ja teemat nousevat aina ja aina uudestaan viestien, tulkintojen, kanavointien, näkemisten kautta - näille asioille olisi siis syytä tehdä jotain konkreettista? Odotamme "vinkkiviitosia" miten päästä mielen hallinnasta, meditointiohjeita miten saavuttaa syvempi yhteys itseen, vinkkejä hyvistä ja antoisista kirjoista, joiden kautta voisimme vapauttaa "itsemme itseltämme". Kaikki muutos tapahtuu meissä itsessämme, me voimme saada erilaisia työkaluja siihen sisäiseen siivoukseen, joka vie meidät vapauteen - kenelle se mitäkin sitten tarkoittaa. Emme saa mitään "ilmaiseksi", kaiken eteen on tehtävä töitä. Se, mitä tuo työ käytännössä tarkoittaa on jokaiselle täysin henkilökohtainen asia.
Ihmisinä tuppaamme olemaan niin kovin laiskoja, haluasimme saada kaikki "suoraan suuhun", tai ennemminkin suoraan vatsalaukkuun valmiiksi pureksittuna. Tämä ei tule tapahtumaan koskaan, joten ottakaamme itseämme niskasta kiinni ja kantakaamme vastuumme omasta kasvusta - kaikkia mahdollisia työkaluja ja apuvälineitä käyttäen.
Luin upean selityksen siitä, mitä valaistuminen tarkoittaa - sitähän me kaikki toivomme kohdallemme: valaistuminen on se hetki, jolloin sinulla ei ole enää polkua, jota seurata - ei opettajaa, jonka opetuksia kuunnella. Tuota hetkeä kohti, hetkessä eläen...
6.6.2014
Mikä riemu onkaan elää vapaana, vailla ajatusten ja mielen rajoituksia ja tuomitsemisia, järkeilyjä, ohjailua ja kontrollia... Sitä on elää tässä hetkessä, sitä on olla todella vapaa. Ja kaikki tämä on omissa käsissämme, aivan "ajatuksen" päässä. Seuraavan kerran, kun mieleesi nousee arvostelu, tuomitseminen kumppaniasi, ystävääsi, täysin vierasta ihmistä tai jopa itseäsi kohtaan, älä yritäkään "ohittaa" tuota tunnetta, estää ja kieltää sitä - tunnista se ja yksinkertaisesti vain havaitse "ai tällainen tunne minussa nyt nousi". Ja tulet huomaamaan, että ellei heti niin muutaman minuutin kuluttua tuo tunne on täysin kadonnut. Kokeile, ja tulet yllättymään tämän keinon toimivuudesta!
Vapauden kesäpäiviä sinulle toivotellen...
20.4.2014
SILMÄT
Näen toisen siten miten näen itseni. Puhun toiselle siten miten näen itseni. Kohtelen toista siten miten näen itseni. Rakastan toista siten miten näen itseni. Teen asioita siten miten näen itseni. Uskon siten miten näen itseni. Unelmoin siten miten näen itseni. Pelkään siten miten näen itseni. Surullisena mietin, että näiden silmien kautta katselet minua ja maailmaa... (ote Veli-Matti Mathlinin runosta "Silmät".) 10.4.2014 Tätä Luoja-minämme on meille tarkoittanut kutsuessaan meitä inkarnoitumaan tälle planeetalle, tähän kolmiulotteiseen maailmaan. Ja miten olemmekaan unohtaneet kaiken tuon keveyden, samaistuen näennäisiin ristiriitoihin, eläen maailman meille osoittamat kärsimykset todeksi. Voi, mikä saisikaan minut unohtamaan... ja jälleen muistamaan totuuden olemisesta?
Näiden kauniiden, kutsuvien sanojen myötä oivallan, että on jälleen hetki päästää irti ja olla valmis, kun kutsu käy... ja olla valmis odottamaan tuota kutsua mistä suunnalta tahansa - se voi jopa yllättää. Muistaen, että kaikella on tarkoituksensa ja oikea aikansa, joten carpe diem - ja olet matkalla!
13.2.2014 Tämä on kilttien ihmisten syndrooma - jossa kukaan muu ei menetä mitään, vain tuo kiltti ihminen menettää oman päätöksensä. Täytyy myöntää, että tätä vikaa minussa on ja nyt olisi osattava kasvaa siitä irti muistamalla, kuka olen ja pysymällä omien päätösteni takana. Jos ajatus toimia toisin syntyy itsestä, silloin se on ok, mutta jos se syntyy "ulkoisten paineiden" kautta - kuka todellisuudessa päättää? Mieti sitä, niin minäkin mietin...
6.2.2014 Tyytyväisyys on illuusio - mieli asettaa tavoitteen toisensa perään. Kun saavutit tavoitteesi, mieli sanoo: "Tee tuo, niin koet tyydytyksen", yhä uudestaan ja uudestaan. Nautinto ei synny saavutuksista. Nautinnon tulee syntyä työn tekemisestä, elämän elämisestä. Elämän tarkoitus ei ole saavuttaa tyytyväisyys, vaan nauttia työn tekemisen hetkellä, elämää eläessä tässä ja nyt. On kysymys nauttimisesta matkan aikana, ei perille pääsemisestä. Perillepääsemisestä minne? Olet jo perillä - itsessäsi juuri nyt - joten nauti ja elä NYT!
31.1.2014 Nyt kun olen saanut selvitettyä isojen kokonaisuuksien sumaa, joita edessäni vuoden alusta oli ja viimeinen suurempi tehtävä on alkamassa, olo onkin vähän kuin tyhjä... Aivan kummallinen tunne, ei hyvää tyhjyyttä vaan jotain aivan muuta. Se on kuin eräänlaista haikeutta, kenties jonkinlaista pettymystäkin. Mutta mistä?! Onko se sitä, että kun aikaisemmat tavoitteet tulevat saavutetuiksi - olenkin unohtanut asettaa uudet tavoitteet itselleni? Mietin mikäs minussa on vikana, enkö osaa olla ilman tavoiteitta - olla vain ja nauttia... pelkästä olemisesta. Maya-kalenterin mukaan olen keltainen ihminen ja syntymämerkkini mukaisesti olen aina liikkeessä, tarttuen uusiin haasteisiin ja eläen hetkessä - tehden nopeitakin suunnanmuutoksia. Tämä selilttää pitkälle sitä, että tavoitteellisuus on minulle niin tärkeää, ja eteenpäin meneminen. Tämän haasteen kanssa eläen ja opiskellen kohti alkavaa päivää näissä väärissä nahoissani...
22.1.2014 Nyt viimein on sellainen hetki, jossa selkeys alkaa nousta ja ymmärrän sen, että ne asiat/ihmiset/toimet, jotka nousevat itsestä intohimon kautta, ovat juuri niitä asioita, jotka on "pelastettava mukaansa". Siis suuri irtipäästämisen hetki hyvin monelta kannalta. Miten vaikeaa on ymmärtää, että toista et voi auttaa, jos hän ei sitä halua. Vaikka kuinka näkisit oikeat tavat toimia, luoda jotain uutta niin, että myös muut voisivat siitä hyötyä - ellei nuo muut sitä ole valmiit vastaanottamaan ja hyväksymään - päästä irti. Tämän olen kokenut tässä viime viikkoina päätä seinään hakatessa, monenkin asian tiimoilta. Jos joku ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi, et sinä sitä saa tapahtuvaksi vaikka mitä tekisit. On se kummallista, miten sitä osaa toisille kertoa näistä asioita ja sitten itse ei osaa elää niitä todeksi omassa elämässään. Vaikka olen tiedostanut hakkaavani päätä seinään, olen sitä siltikin tehnyt. On ollut tunne, että asiat täytyy viedä loppuun saakka, vaikka sisimmässään tietääkin niiden epäonnistuvan. Ehkä sen kautta se suurin oppi on saatukin, ja siksi se tuntuu niin ihanalta kun viimein on valmis päästämään irti, lopullisesti.
Tämä sama näkyy nyt myös näillä sivuillakin, uudistus/vanhan takaisin tuominen, ihan kuinka sen haluan käsittää, liittyy kaikkeen siihen, johon keskityn. Vuoden alusta tiesin, että tämä on kiteyttämisen vuosi, ja tuota kiteyttämistä nyt viimein olen päässyt, ymmärtänyt toteuttamaan. Paljon poistuu, muuntuu, yhdistyy. Niin arjessa kuin omassa elämässä, työssäkin. Siksi pyydänkin sinulta malttia tässä nahkan luomisen prosessissa, kaikki syntyy aikanaan ja juuri oikeassa muodossa - kun osaa olla mielellä sitä sorkkimatta, analysoimatta, järkeilemättä. Kuunnella tunnetta ja toimia sen mukaisesti. Sydämellä. Kiitos itselleni, että olen ottanut tämän haasteen vastaan.
 |
